tiistai 12. syyskuuta 2017

Hyvän ja pahan taistelu?

En ole juuri koskaan tuntenut itseäni niin väärin ymmärretyksi kuin lukiessani jostain esittelystä, että Vuorileijonan varjo -sarja kertoo hyvän ja pahan taistelusta. Ajatus hyvän ja pahan taistelusta perustuu maailmankuvaan, joka on minulle täysin vieras. Se on kuitenkin hyvin tavallinen käsitys, ja tuntuu joskus melkein toivottomalta saada siihen uskovat edes harkitsemaan muuta mahdollisuutta.

Vetoaisin mielelläni Spinozaan. Valitettavasti tuo viisas filosofi, joka merkitsee minulle hyvin paljon, on raskasta luettavaa monimutkaisine selityksineen. Sen kummempaa apua ei löydy toiselta minulle tärkeältä ajattelijalta, leikkisältä ja arvoitukselliselta Platonilta. Yritän siis muotoilla oman käsitykseni asiasta.

Hyvä ja paha eivät taistele, koska ne liikkuvat eri tasoilla. Hyvä on ikuista, ja uskonnollisesti tulkiten lähtöisin Jumalasta. Ihminen on luonnostaan hyvä ("Jumalan kuva"). Ihmisen pahuus on sitä, että hyvyys estyy jostain syystä. Tällaisia syitä voivat olla luonteen heikkoudet kuten puutteellinen empatiakyky, korostunut itsekeskeisyys tai jokin muu ominaisuus, jota ihminen ei ole itse valinnut, vaan on syntynyt sellaiseksi tai kehittynyt sellaiseksi kokemustensa myötä. Olen tavannut jopa sellaisia, jotka on saatu uskomaan, että he haluavat olla pahoja ja tehdä pahaa. Pahuus on kuitenkin lähinnä verrattavissa vammaan tai sairauteen, ja sen voi aina johtaa ihmiseen joko geneettisesti tai ympäristössä vaikuttaneista tekijöistä. Hyvä ihminen pyrkii auttamaan "pahaa" ihmistä, eikä taistele häntä vastaan.

Keskustelin kerran aiheesta tutun vanginvartijan kanssa. Hän kummastui väitettäni, että varsinaisesti pahoja ihmisiä ei oikeastaan ole. Kun hän alkoi esittää esimerkkejä pahoista, totesin hänen tarkoittavan vaarallisia. Vaarallisia ihmisiä tietenkin on, ja heiltä on suojauduttava ja suojeltava muita. Siksi tarvitaan poliiseja, vankiloita, ja mahdollisesti jopa sota voi jossain tilanteessa olla oikeutettua. Tuota viimeksi mainittua asiaa tosin pohditaan fantasiasarjassamme puoleen ja toiseen. Kirjojen henkilöt löytävät erilaisia ratkaisuja, mutta minä en ole osannut muodostaa kantaani. Nuorena olin vakaumuksellinen pasifisti. Siitä asti, kun Chilessä tapahtui vallankaappaus, jossa Allende surmattiin, vakaumukseni on rakoillut.

Missään tapauksessa en usko, että olisi eräänlainen Hyvän (Jumalan) vastavoimana toimiva Paha, jonka palveluksessa osa ihmisistä olisi. Tuo dualistinen usko tuntuu kuitenkin nyt elävän maailmanpolitiikassa, jossa niin pienet kuin suuretkin valtiot ovat taistelemassa Hyvän puolella Pahaa vastaa. Minä uskon ihmisten veljeyteen ja siihen, että me kaikki etsimme samaa perimmäistä Hyvää. Paha johtuu erehdyksistä ja väärinkäsityksistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti