sunnuntai 13. elokuuta 2017

Pieni tunnelmapala

Kirjoittaessani Tuulien kotia käytin usein näkökulmahenkilönä Dotaria, jolle pohjoinen luonto ja ihmisten elämäntapa olivat uutta ja outoa. Dotarin kautta meille tutut asiat etäännytetään tavanomaisesta poikkeaviksi, ja tavoitteena on tunne-elämyksen korostuminen.

Lyhennetty ote kirjasta:

Vasama tuli hakemaan Dotaria saunaan. He kävelivät pihan yli ja menivät ulkorakennusten rivin yhdestä ovesta. Vastaan tulvahti kostea lämpö ja savun haju.

– Et ole tainnut ennen nähdä tällaista? Vasama kysyi.

– En, Dotar myönsi. – Mutta tämä vaikuttaa jännittävältä.

– Tämä on kyläpäällikön yksityissauna, Vasama sanoi. – Palvelusväkeä varten on paljon isompi. Riisu vaatteesi tuohon penkille ovensuuhun, siinä ne eivät kastu.

Vasama oli paljasjaloin ja hänellä oli yllään vain pitkähkö paita. Hän riisui sen ja meni tarkastelemaan pataa, jonka kuumasta vedestä nousi höyryä. Sitten hän otti astian, johon hän nosti kauhalla vettä ensin padasta ja sitten sen vieressä olevasta saavista.

Vasama nousi istumaan seinustalla olevalle korokkeelle. Dotar aikoi ryhtyä sekoittamaan itselleen pesuvettä.

– Ensin lauteille, Vasama kehotti. – On tarkoitus lämmetä ja hikoilla kunnolla.

– Sinne? Dotar kysyi. – Ja mistähän syystä?

– En osaa selittää, mutta se rentouttaa ja tulee hyvä olo, Vasama sanoi.

– Samaan pyritään lämpimässä kylpyvedessä lojumalla, Dotar totesi. – Ehkä se on täällä tehtävä näin.

Hän nousi istumaan Vasaman viereen. Vasama otti puisella kauhalla vettä vieressään olevasta astiasta ja heitti sitä kiviröykkiölle. Se sihisi ja siitä syöksyi höyryä kattoa kohti. Kun kuumuus levisi lauteiden yläosaan, Dotar kumartui vaistomaisesti. Vasama nauroi ja huomautti: – Pitäisihän sinun autiomaalaisena olla tottunut kuumuuteen.

– Oli siellä kesähelteillä kuumaa, mutta ei kosteaa, Dotar puolustautui. – Ja tämä on taatusti paljon kuumempaa. Tuo höyryhän melkein poltti.

– Polttaa se, jos kiuas on liian kuuma tai käyttää vettä liikaa, Vasama sanoi.

Dotar oikaisi itsensä ja totesi, että kuumuus alkoi oikeastaan tuntua miellyttävältä. Hän kysyi kuitenkin epäluuloisena: – Onko tämä varmasti terveellistä?

– Terveellisyydestä en osaa sanoa, mutta jälkivaikutus on hyvä, Vasama vakuutti.

Sitä se oli. Kun he olivat peseytyneet, kuivanneet itsensä ja pukeutuneet, he kävelivät viileässä kesäillassa päärakennusta kohti. Dotarilla oli levollinen olo. Pitkä ja rasittava laivamatka vaaroineen ja vastuksineen tuntui jääneen kauas taakse. Oli vain tuulen leppeä kosketus lämmenneellä iholla, eivätkä huolet edessä olevista vaikeuksista tunkeutuneet tähän hetkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti