torstai 27. heinäkuuta 2017

Pieniä yksityiskohtia: kamelilla ratsastaminen

Tässä ensin ote kirjasta Tähtien kosketus. Olen lyhentänyt sen niin, että vain kameliratsastusta koskevat osat ovat jäljellä.

Ake tuli pihalle, jonka täytti varhaisen aamun häikäisevä valo. Dotar seisoi sykomoriviikunapuun luona odottamassa, ja orja talutti valmiiksi satuloitua kamelia häntä kohti.

 – Minne olet menossa? Ake kysyi.

– Lähde mukaan, Dotar ehdotti. – Käyn Uuran lähimmällä kaivoksella, matka ei ole kovin pitkä. Näyttäisin sinulle toisenlaisen Autiomaan.

Ake epäröi. Kamelilla ratsastaminen ei miellyttänyt, ei myöskään kuumuus, joka sisämaassa olisi todella ankaraa. Toisaalta hän oli kuitenkin utelias. Hän ei ollut koskaan käynyt Temenavuorten takana.

– Käsken hakea sinulle hyväkäytöksisen kamelin ja oikein mukavan satulan, naisellekin sopivan, Dotar houkutteli. – Pyydän varustamaan sen aurinkokatoksella.

Ake nauroi.

– Tee muuten niin, mutta jätä aurinkokatos pois, hän sanoi. – Olen melko huono kestämään rasituksia, mutta en sentään täysin verrattavissa hemmoteltuun prinsessaan.

Orja toi kamelin ja käski sen laskeutua maahan Aken eteen. Satula oli tosiaan miellyttävä, ja orja oli huomaavaisesti tuonut myös päähineen, jota käytettiin hiekka-aavikolla. Se suojasi pään ja kasvot paremmin kuin pelkkä huivi. Dotar ei ollut sellaista vaivautunut ottamaan eikä ollut vielä edes kietonut huivia päähänsä. Hän kesti auringonpaahdetta hyvin.

Kameli nousi äkillisin nykäyksin, niin kuin kamelin tapa on. Kun lähdettiin liikkeelle, Ake tunsi menon ensin epämiellyttävän keinuvaksi, mutta hän tiesi, että siihen tottuisi pian. Hän seurasi Dotaria ulos portista. He ratsastivat peräkkäin Kraton katuja pitkin kohti Temenavuoria. Ihmistungoksesta päästyään he siirtyivät kulkemaan rinnakkain.

 --

Tuossa kohtauksessa jäi selittämättä, miten ratsastaminen sujuu, kun sekä Dotar että Ake ovat pukeutuneet nilkkoihin asti ulottuviin mekkoihin. Mutta tässä nyt selitys:

Kameli on yksikyttyräinen, ja satula on kyttyrän etupuolella kamelin hartioiden kohdalla. Siinä istutaan jalat eteenpäin ojennettuina, nilkat ristittyinä kamelin kaulalle.

Fantasiaa kirjoittaessa ei tietenkään tarvitsisi olla kovin tarkka tosielämän esikuvista, mutta vastaavanlaista satulaa nimitetään tuaregisatulaksi, ja oikeaoppisesta istuma-asennosta siinä laitan jossain vaiheessa kuvaa Kooran linnan kirjastoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti