perjantai 28. huhtikuuta 2017

Saako väkivaltaa vastustaa väkivallalla?

Kun Vuorimaan sotilaat miehittävät Sirpin, joutuvat päähenkilömme ratkaisemaan, saako aseellisia miehiä vastaan taistella asein. Valinta on helppo vain Karelle, joka jo aikaisemminkin on tuntenut syntyneensä taistelijaksi. Hän on päätynyt orpopoikana Vuorimaasta Sirpiin. Valloittajat ottaisivat hänet joukkoonsa, mutta hän ei halua olla mukana ryöstämässä ja raiskaamassa rauhallisen maan asukkaita, vaan hän ryhtyy valmistelemaan sirpiläisten vastarintaa.

Lisensiaatintyössäni totesin, että miehen sankaruus voidaan jakaa kahteen toisilleen vastakkaiseen ryhmään. On oman valtansa takia taistelevia sankareita, jotka ovat valmiit uhraamaan jopa läheisimpänsäkin lisätäkseen mahtiaan. Heidän vastakohtanaan ovat suojelijasankarit, jotka puolustavat heikompiaan. Kare on aluksi selkeästi suojelijasankari. Hänen tragiikkansa on, että hän myöhemmin Kareta-nimisenä Vuorimaan kuninkaana ajautuu yhä enemmän puolustamaan omaa mahtiaan ja valtaansa.

Karen lisäksi aseellisen puolustautumisen valitsee Lis, koska niin tärkeää asiaa ei voi jättää pelkästään miesten huoleksi, miehet kun hänen mielestään on varustettu heikolla harkintakyvyllä. Lis ei kuitenkaan haaveile taistelijasankaruudesta, vaan elämästä perheenäitinä. Taistelu on hänelle velvollisuus, jonka hän tarvittaessa hoitaa.

Parantajaksi opiskeleva Ramu pitää itsestään selvänä, ettei hän voi vahingoittaa ihmisiä. Samaa mieltä on Tessi, mutta paetessaan Karen kanssa vuorimaalaisia sotilaita hän Karea puolustaakseen tarttuu kuitenkin kiveen ja heittää sen sotilaita kohti. Hän pohtii myöhemmin, että olisi ollut väärin jättää auttamatta Karea, ja oli väärin heittää kivi. Voiko siis olla tilanne, että on vain kaksi vaihtoehtoa, joista molemmat ovat väärin?

Ongelmaksi tuleekin lopulta niin sanottu kolmas osapuoli. Ehkä on eettisesti oikein, että ei puolusta itseään aseellisesti. Mutta entä jos vaarassa on joku muu? Tessi joutuu siihen tilanteeseen, kun nukkuva Oosa aiotaan surmata. Tessi irrottaa kesyn leijonan kahleestaan, ja leijona syöksyy tappamaan Oosaa uhanneen.

Tappaminen ei ole ihmisluonnon mukaista, ja sankarin osana on usein syyllisyys. Tieto omasta syyllisyydestä ei kuitenkaan tuota pelkästään pahaa, vaan vie halun tuomita muita. Karetan tukena on Vuorimaan armeijan ylipäällikkö Verraka, joka tuntee syyllisyyttä jokaisesta miehestä, jonka hän on lähettänyt kuolemaan, ja jokaisesta surmatusta vihollisesta. Verraka sanoo Vuorileijonan varjon loppupuolella, kun hänen pitäisi tuomita hävinneen vihollisarmeijan päällikkö: "Joidenkin niin sanottujen sankaritekojeni muisto tulee varmasti polttamaan mieltäni lopun ikääni. Mutta vaikka en ehkä voi antaa itselleni anteeksi sitä mitä olen, aion ainakin olla syyttämättä muita, jotka ovat kaltaisiani."

Verrakan jälkeen Vuorimaan armeijan ylipäälliköksi tulee Rotaa. Hän ei tunne syyllisyyttä, ja selittää asiaa näin: "En tavoittele suurta oikeudenmukaisuutta, yritän vain tehdä pieniä epätäydellisiä ratkaisuja mahdollisimman oikein tässä epätäydellisessä maailmassa."

Rotaa tarkoittaa suunnilleen samaa kuin Oosa sanoessaan Lisille: "Sinä teit sen, minkä sillä hetkellä tunsit oikeaksi. Se voi olla oikein tai väärin, mutta niin on tehtävä. Muuta tapaa yrittää toimia oikein ei ole."

Tarmo ja minä emme siis päätyneet tarjoamaan mitään vastausta otsikon kysymykseen, se jäi kysymykseksi.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Vuorileijonan varjo -sarjan osat 1-6 saatavana myös ilmaiseksi ladattavina e-kirjoina

Tammi julkaisi vuosina 1996-2000 Vuorileijonan varjo -sarjaa kuusi osaa. Kun minä ja Tarmo pitkän tauon jälkeen ryhdyimme jatkamaan sarjaa, teimme myös noista kuudesta osasta uusintapainokset, ja niitä on kevyesti muokattu ja parannettu. Olemme kuitenkin niistä jo palkkiomme saaneet silloin ensimmäisen painoksen yhteydessä, joten olemme antaneet ne myyntiin lähes omakustannushintaan verkkokirjakauppoihin, jotka tietenkin lisäävät hintaan sen minkä katsovat aiheelliseksi. Niitä on myynnissä e-kirjoinakin, mutta koska e-kirjojen tarjolla pitäminen ei aiheuta mitään kustannuksia, olemme päättäneet pitää Vuorileijonan varjo sarjan osat 1-6 ainakin toistaiseksi ilmaiseksi ladattavina kotisivulla Vuorileijonanvarjo. Pääset sille sivulle myös klikkaamalla jotain kirjan kuvaa tuosta vasemmanpuoleisesta rivistöstä. Sivustolla olevat kirjat ovat perusasultaan täysin samoja kuin myynnissä olevat e-kirjat, mutta niissä ei ole mitään suojauksia, ja niitä saa vapaasti levittää ei-kaupalliseen yksityiskäyttöön.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Ilman kustantajaa

Ne ajat, jolloin uskottiin kustantajan olevan kirjan laadun tae, alkavat olla ohi. Jokainen vähänkin asiaa seuraava tietää, että kustantajat julkaisevat myös heikkolaatuista tekstiä, jos sille on odotettavissa hyvät myyntinäkymät. On tietenkin makuasia, mikä on hyvää ja huonoa kirjallisuutta, mutta kiistämätön tosiasia on, että kustantajan julkaisupäätöksissä ei aina ratkaise kirjan arvo kirjallisuutena, vaan raha.

Omakustantaja tavoittelee harvoin taloudellista etua, eikä hän sitä yleensä saakaan, vaan kirjan julkaiseminen tuottaa tappiota. Mutta omakustantaja ei myöskään yleensä julkaise muuta kuin sellaista, minkä hän on kirjoittanut niin hyvin kuin suinkin osaa, ja mitä hän vilpittömästi pitää sen arvoisena, että se kannattaa saattaa lukijoiden ulottuville.

Omakustantajan taidot voivat tietenkin olla riittämättömät, ja kaikki kirjailijat ovat taipuvaisia yliarvioimaan oman tekstinsä laatua ja merkittävyyttä. Mutta omakustanteina julkaistaan myös todella hyvää kirjallisuutta, joka ei ole päässyt kustantajien listoille, tai jota ei ole kustantajille koskaan tarjottukaan.

Parhaat omakustanteet ovat kirjallisuutena laadultaan täysin kustantajien julkaiseman parhaimmiston veroisia. Sen, mitä kustantamoissa tekevät kustannustoimittajat, voi omakustantaja hankkia ulkoisena palveluna. Mutta paljon kustantamojen kautta julkaisseena tiedän, että kustannustoimittajat tekivät ainakin minun kirjojeni suhteen hyvin vähän, eikä sekään aina ollut hyvää.

Kirjan ulkoasussa omakustantajan on vaikea kilpailla suurten kustantamojen ammattilaisten tekemien kirjojen kanssa. Sisällön taittaminen ei kuitenkaan ole salatiedettä, kelvollinen taitto onnistuu kyllä nykyisillä ohjelmilla, kunhan asiaan hiukan perehtyy. Kansitaitto onkin sitten vaativampi tehtävä, jonka minä olen ratkaissut tekemällä sen äärimmäisen pelkistettynä. Moni omakustantaja kuitenkin uhraa siihen rahaa ja teettää kannen ammattilaisella.

Varsinainen ongelma omakustantamisessa on, miten kirjasta saa tietoa niille, joita se voisi kiinnostaa. Onneksi siinä auttaa some, jossa kirjaa voi esitellä.

Esimerkkinä hyvistä omakustanteista en tässä esittele omia kirjojani, vaan Anna Kaijan kaksi hyvin ja huolellisesti omakustanteina tehtyä fantasiakirjaa, Maan mahti ja Tulen tahto. Niitä saa verkkokirjakaupoista. Ostakaa, lukekaa ja vakuuttukaa siitä, että omakustanne voi olla yhtä hyvää kirjallisuutta kuin jonkin kustantamon julkaisema kirjakin.


keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Raudanlujan takakansiteksti ja aikataulussa pysyminen

Uusimman kirjan valmistuminen on edistynyt niin hyvin, että oikolukuun ja taittoon jää runsaasti aikaa, ja on vielä mahdollisuus tehdä täydennyksiä ja tarkennuksia, jos sellainen alkaa tuntua tarpeelliselta. Tilanne on kirjailijan kannalta ihanteellinen.

Julkaisuajankohdaksi olen päättänyt elokuun 26. päivän siksi, että kesän edellä ja kesän aikana julkaiseminen on markkinoinnin kannalta aina hiukan ongelmallista. Kirjojen myynti keskittyy syystalveen ja varsinkin joulun edelle, jolloin keväällä julkaistu on jo "vanhaa", niin hassua kuin se onkin. Kesällä taas lomakuukaudet haittaavat tiedottamista.

Kantta ei voi vielä tehdä painovalmiiksi, koska kirjan selän leveyden voi laskea vasta sisuksen taiton jälkeen, kun sivumäärä on selvillä. Takakansiteksti on jo kuitenkin valmis, se on tällainen:

Sirpin hallitsija Moiri sairastuu vakavasti, ja nuori Raino joutuu ryhtymään sijaishallitsijaksi aikana, jota varjostaa suursodan uhka. Rautaa on opittu käsittelemään uudella tavalla, ja siitä valmistetut aseet ovat halvempia ja tehokkaampia kuin pronssiaseet. Ahneimmat merikauppiaat pyrkivät edistämään sotien syntymistä saadakseen mahdollisimman suuren levikin uusille aseille, joiden tuottaminen ja myyminen on heille edullista. Kun Vuorimaahan hyökätään, myös Rainon isä Verraka joutuu hetkeksi palaamaan entiseen työhönsä, Vuorimaan armeijan sotapäälliköksi.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Yhteiskuntajärjestelmät

Ihmisenä eläminen perustuu yhteisöllisyyteen. Järjestäytyminen edellyttää myös vallanjakoa. Vuorileijonan varjo -sarjassa valta on useimmissa yhteisöissä keskitetty hallitsijalle, joka kuitenkin joutuu noudattamaan maan lakia. Sirpissä hallitsija valitaan kansankokouksessa. Vuorimaassa ja Autiomaan klaaneissa valta periytyy. Vuorimaan kuningas joutuu kuitenkin käytännössä hankkimaan päätöksilleen hyväksynnän eri alueiden päällikköjen enemmistöltä, koska kaikilla päälliköillä on omat sotajoukot, joten Vuorimaassa on tosiasiallisesti ylimysvalta. Klaanipäällikkö on yksinvaltias, mutta joutuu tosiasiassa ottamaan huomioon rikkaiden kauppiaiden mielipiteen (ja näin on tilanne osittain myös Sirpissä), sillä rahalla voi ostaa kansanjoukot kapinoimaan.

Useimmat hallintojärjestelmät sisältävät pyrkimyksen oikeudenmukaisuuteen ja niissä yritetään huolehtia edes välttävästi niistä, jotka eivät itse pysty huolehtimaan itsestään.

Jos kaikkea ihmisen välttämättä tarvitsemaa on riittävästi tarjolla, oikeudenmukaisen yhteiskuntajärjestelmän luominen on kohtuullisen helppoa. Sellainen on tilanne Sirpissä, jossa ilmasto on suotuisa, viljelykelpoista maata on riittävästi omaan tarpeeseen, ja tuotteita riittää vientiinkin. Suurin osa sirpiläisistä elää lähes luontaistaloudessa, ja perheet tuottavat itse melkein kaiken mitä tarvitaan. Osa sadosta kerätään jaettavaksi niille, jotka tarvitsevat apua, ja merikauppiailta saaduilla veroilla maksetaan muun muassa sirpiläisten terveydenhoito.

Sirpissä ei ole kehittynyt ihmisryhmiä, jotka taistelisivat eduista keskenään, vaikka merikauppiaat säännöllisesti valittavatkin verotuksesta. Mutta Sirpissäkin ihmisten luontainen pyrkimys huolehtia omista eduistaan on johtanut siihen, että arat ovat joutuneet väistymään Koora-vuoren taakse karulle seudulle, koska eivät ole osanneet pitää puoliaan. (Jos joku vaati itselleen aran raivaaman pellon tai muuta hänen omaansa, arka antoi sen.)

Vuorimaassakin luonto ja ilmasto ovat sellaiset, että riittävästi ruokaa pystytään tuottamaan. Maan valloittanut kansa ei kuitenkaan osallistu elintarvikkeiden tuotantoon. Päälliköt sotilaineen hallitsevat omia alueitaan ja kokevat oikeudekseen ottaa itselleen suurimman mahdollisen hyödyn alkuperäisväestön työstä. Viisaimmat päälliköt eivät silti anna alaistensa vajota täyteen kurjuuteen, koska jatkuvan hyödyn saa huolehtimalla heidän riittävästä hyvinvoinnistaan. Kareta onnistuu purkamaan kansanryhmien eriarvoisuuden, mutta maatalousväestö joutuu edelleen huolehtimaan suurien sotilasjoukkojen ylläpidosta. Vuorimaassakaan ei kuitenkaan ole laajamittaista puutetta peruselintarvikkeista.

Autiomaa, johon Ake ja Dotar yrittävät luoda sosiaalista oikeudenmukaisuutta, on karua ja kuivuudesta kärsivää seutua. Viljeltäväksi kelpaavaa maata on suhteettoman vähän väkimäärään nähden. Klaanien varallisuus on muodostunut lähinnä metallikaivosten tuotosta, ja yksittäiset henkilöt ovat rikastuneet merikaupalla. Paimentolaisväestö elää melkein luontaistaloudessa, ja huonoina vuosina nälkäkuolemat ovat heidän keskuudessaan tavallisia. Kaupungeissa on runsaasti varatonta liikaväestöä, ja orjuuden lakkauttamisen jälkeen sitä on entistäkin enemmän. Työväkeä on helppo saada ruokapalkalla.

Aken ja Dotarin lähes mahdottomalta tuntuva tehtävä on siis saada pieni määrä rikkaita tuntemaan vastuuta suuresta köyhien joukosta. Mutta on luonnollista, että työnantaja haluaa palkata työläiset mahdollisimman halvalla, ja kauppias haluaa maksaa myytäväksi ottamastaan tuotteesta mahdollisimman vähän, eikä rikkailta helposti saa perittyä veroja riittävästi, että voitaisiin auttaa kerjäläisetkin ihmisarvoiseen elämään.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Koora-jumala, lähimmäisenrakkaus ja anteeksianto

Koora on nimitys, jota sirpiläiset käyttävät Jumalasta. Usko Kooraan ja pyrkimys noudattaa Kooran tahtoa on sirpiläisten uskonnollisen ajattelun perusta. Kooralla ei ole papistoa, mutta sirpiläiset ovat omaksuneet uskonnolliset käsityksensä saaren alkuperäisiltä asukkailta, aroilta, ja arat ovat edelleen niitä, joiden katsotaan parhaiten ymmärtävän ja osaavan tulkita Kooran tahtoa.

Vaikka ihmiset ovat liittäneet Kooraan monia taikauskoisiakin käsityksiä ja nimenneet itse laatimiaan säännöksiä Kooran laiksi, Kooran perusopetuksia on arkojen mielestä vain kaksi.

Kooran tahto on, että ihmiset tekevät toisille ihmisille vain sellaista, mikä on hyvää, ja pyrkivät kaikin tavoin auttamaan toisiaan. Periaate on yksinkertainen ja selvä, mutta sen soveltaminen käytäntöön ei ole sitä. Mitä tehdä, jos yhden auttaminen edellyttää toisen vahingoittamista? Sellaisiin kysymyksiin annoin Kooran tahtoa tulkitsevien arkojen vastata, että on tehtävä se, minkä uskoo oikeaksi. Se on riittämätön vastaus, ja silti ainoa mahdollinen.

Toinen Kooraan liittyvä perustavanlaatuinen opetus on, että ihminen saa anteeksi kaiken, myös sen, mitä ei edes ymmärrä katua, ja jokaisen pitäisi pyrkiä antamaan muille anteeksi. Anteeksianto on oikeastaan tarpeeton kiertotie, koska ihminen toimii kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan niissä tilanteissa, joihin hän joutuu. Syyllisyyttä ei oikeastaan ole, eikä anteeksiantoakaan siis tarvita. Mutta yritäpä selittää se ihmiselle, joka tuntee katkeruutta toisen teoista, tai katumusta omistaan. Syyllisyyden ja anteeksiannon vuoropuhelulle on selvä käytännön tarve.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Fiktiiviset uskonnot

Vuorileijonan varjo -fantasiakirjasarjassa esitellyt uskonnot edustavat erilaisia tapoja, joilla Jumalaa ja Jumalan tahtoa on pyritty määrittelemään. Niillä on väljiä yhteyksiä eri puolilla maailmaa eri aikoina esiintyneisiin käsityksiin, mutta mikään niistä ei edusta mitään yksittäistä, olemassa olevaa uskontoa.

Autiomaan Äitijumala edustaa niitä monia uskontoja, joissa Jumala ankkuroituu vahvasti luontoon, mutta Äitijumala edustaa myös seksuaalisuutta, rakkaudentunteita ja kaikkia elämää ylläpitäviä voimia. Äitijumala korostaa velvollisuutta auttaa apua tarvitsevia. Autiomaan toinen jumaluus, Metallin jumala, taas velvoittaa kilpailemaan, ja antaa kyvykkäille oikeuden käyttää muita hyväkseen.

Vuorimaan Ukkosjumalan nimi viittaa luonnonilmiöön, mutta Ukkosjumala omaa Zeus-ylijumalan piirteitä ja edustaa oikeudenmukaisuutta, johon kuuluu vahvojen velvollisuus suojella heikkoja. Vuorimaan Sodanjumala antaa voimakkaille oikeuden alistaa heikommat.

Jaminan Isäjumalassa on heijastus meille tutusta vanhatestamentillisesta ajattelusta, ja Sirpin Koorassa kiteytän oman uskonnollisen ajatteluni keskeisiä periaatteita. Samoja asioita voi kuitenkin lähestyä myös Äitijumalan, Isäjumalan ja Ukkosjumalan kautta.

Kaikkia uskontoja tulkitaan monin tavoin, ja ne edustavat eri henkilöille hiukan eri asioita. Uskontoihin voidaan myös liittää erilaisia käsityksiä, jotka eivät ole uskonnon perusperiaatteiden mukaisia. Sirpissäkin lakia nimitetään Kooran laiksi, vaikka Kooran tahtoa parhaiten ymmärtävät sanovat, että Koora ei ole antanut mitään muuta lakia kuin sen, että ihmisten on pyrittävä auttamaan toisiaan ja tekemään kaikille pelkkää hyvää. Metallin jumalan mahtava papisto taas käyttää jumalaansa taloudellisten ja poliittisten tavoitteittensa verhona.

Selkeästä yksijumalaisuudesta poikkeaa fantasiasarjassamme vain Vuorimaan selujen uskonto. Selujen muinainen kuningas on tuonut Sirpistä vaimokseen Kiiran. Kiira kuului äitinsä puolelta arkoihin, ja hän pyrki selittämään seluille uskoaan Kooraan. Selut pitivät Kiiraa jumalattarena, joka oli ottanut maanpäällisen hahmon. Tutustuttuaan Oosaan he toteavat Oosan ulkonäön sellaiseksi kuin Kiira on kuvattu, ja hänen puheensa muistuttavat Kiiran puheita. He ovat vakuuttuneita siitä, että jumalatar on lähettänyt Oosan viestintuojanaan tai tullut taas heidän luokseen maanpäällisessä hahmossa. Oosa on ensin ihmeissään näistä käsityksistä, mutta alkaa sitten ymmärtää, mitä selut tarkoittavat:

"Jumalatar ei heidän ajattelussaan merkitse Kooraa tai jumalaa, vaan sellaista, jonka kautta saa yhteyden perimmäiseen totuuteen, hyvään ja oikeaan. Jumalattaren maallisella hahmolla he tarkoittavat ihmistä, jonka he kokevat välittäjänä noihin asioihin. Jumalattaren viestintuoja tarkoittaa lähes samaa, joten kun he keskustelevat siitä, kumpaa minä olen, he ovat eri mieltä vain määrittelytavasta. Tietenkin olen heidän tarkoittamallaan tavalla jumalatar silloin, kun voin auttaa heitä ymmärtämään Kooraa. Mutta sillä tavalla kuka hyvänsä ihminen voi olla toiselle jumalatar tai viestintuoja."

Fantasiasarjamme henkilöt ovat tottuneet erilaisiin uskonnollisiin käsityksiin ja suhtautuvat yleensä suvaitsevaisesti toistensa jumaliin olettaen, että ne heijastavat samaa kuin heidän jumalansa. Muutamissa valtioissa puhetta jumalista pidetään taikauskona, ja tilalla on usko ihmisjärkeen, mutta oikeastaan Järki on silloin kohotettu jumalan asemaan: sen uskotaan ohjaavan ihmistä hyvään ja oikeaan. Tulisydämessä ihmisjärjen mahdollisuuksiin uskova Kirra taipuu kuitenkin lopuksi myöntämään: "Järki ei riitä, tarvitaan myös rakkautta."

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Uskonnon merkityksestä

Uskonnot ovat olleet ja ovat edelleen keskeinen tapa, jolla ihminen pyrkii ymmärtämään elämänsä tarkoituksen ja sen, miten olisi elettävä elääkseen oikein.

Uskonnot käsittelevät samoja asioita kuin filosofia, ja koska ne ovat muovautuneet ihmisten käsityksistä, niissä kaikissa on mukana kuvitelmia, toiveita ja pelkoja. Uskonnon ja filosofian erona on, että filosofia tarjoaa järkeen vetoavia ratkaisuja, uskonto taas tuo myyttien ja rituaalien kautta mukaan tunteet ja elämykset. Uskonto pystyy siksi lohduttamaan ja tukemaan paremmin kuin filosofia, mutta saa myös ihmisestä otteen, jota voidaan käyttää manipulointiin ja ohjailuun.

Filosofisen maailmanselityksen ja elämänkäsityksen omaksuminen voi olla vaikeaa, uskonnon selitysten omaksuminen taas on näennäisesti helppoa, mutta vaarana on myyttisen aineksen tulkitseminen reaalitodellisuudeksi. Sekaannus alkaa jo aivan peruskäsitteistä. Kun keskustellaan siitä, onko Jumala olemassa vai ei, pitäisi tietää, mitä keskustelijat tarkoittavat Jumalalla, ihmismäistä vaikkakin yliluonnollista olentoako, vai vertauskuvaa elämämme syystä ja päämäärästä, joka ohjaa meitä elämään oikein.

Yksijumalaisissa uskonnoissa yhdistyvät eettiset ohjeet ja usko siihen, että kaikki tapahtuu "Jumalan tahdon mukaan", eli on lopulta hyvin ja oikein. Jumalan olemuksen määrittelyä yritetään välttää, koska kaikki määrittelyt ovat kuitenkin vain vertauskuvia sellaiselle, mitä emme tiedä emmekä ymmärrä, mutta minkä vaistomaisesti uskomme olevan pelkkää hyvyyttä.

Antiikin kreikkalaiset sanoivat jumaliksi myyttisiä hahmoja, joista useimmat edustivat luonnossa ja/tai ihmisessä vaikuttavia voimia. Kun Athene tulee hillitsemään kiivastunutta Akhilleusta, Athene edustaa ihmisen kykyä järkevään harkintaan, ja kun Ares kiihottaa sankareita taisteluun, hän edustaa aggressiivisuutta. Jos jumalat ymmärretään ihmisen sisäistämiksi toimintaperiaatteiksi, kaikki jumalat eivät ole yhtä hyviä eivätkä aina johdata eettisesti oikeaan. Monijumalaisissakin uskonnoissa on kuitenkin yleensä yksi kokoava tekijä, joka lopulta johtaa kaiken, ja se vastaa yksijumalaisten uskontojen Jumalaa. Antiikin Kreikassa sellaiseksi voi tulkita Kohtalon, Moiran, jota jumalista mahtavinkaan ei voi vastustaa.

Usko on ihmisen henkilökohtainen vakaumus, vaikka hän muotoileekin sen usein jonkin tuntemansa uskonnollisen järjestelmän pohjalta. Ja Jumala on olemassa ainakin siinä mielessä, että ihmisen tekoihin vaikuttaa se, millaiseen Jumalaan hän uskoo.

Siis vanha vertaus hedelmistä ja puusta pätee. Jos hedelmiä on olemassa, on tietysti myös puu, joka niitä tuottaa. Ja jos hedelmät ovat hyviä, puukin on hyvä. Harmi vain, että kasvitiede on huomattavasti yksiselitteisempää kuin teologia. Puu on helppo tunnistaa, mutta henkilökohtaisen hyviä hedelmiä tuottavan uskon määritteleminen yleispätevästi ymmärrettävällä tavalla on paljon vaikeampaa.

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Henkilöiden luominen

Fantasiakirjasarjaa suunnitellessamme Tarmo ja minä loimme ensin maailman, johon tapahtumat sijoittuisivat. Sen jälkeen tarvitsimme henkilöt, jotka alkaisivat toimia tuossa maailmassa.

Yksittäisessä kirjassa henkilöt voi kehitellä sopimaan ominaisuuksiltaan kirjan juoneen. Kirjasarjassa tiedossa ei yleensä ole kuin korkeintaan alkuosien juonikuviot, joten henkilöt on kehiteltävä sopimaan juonikuvioita suurempaan visioon, siihen kokonaisnäkemykseen, joka pyritään luomaan.

Minulla oli tuolloin tekeillä lisensiaatintyöni taistelijasankaruudesta ja sen tragiikasta, ja tavallaan Vuorileijonan varjo -sarja syntyi tuon työn sovelluksena. Siihen tarvittiin siis tietenkin henkilöhahmoksi poika, josta kehittyisi taistelijasankari. Miehuuden muita mahdollisuuksia selventämään loimme nuorukaisen, jonka vahvuutena oli hänen älykkyytensä, ja kolmannen vaihtoehdon tarjosi poika, josta tulisi isänsä tavoin parantaja.

Tarmo on aina kunnostautunut mielenkiintoisten poikahahmojen luomisessa, mutta tytöt ovat jääneet minun vastuulleni. Minä tyydyin aluksi kahteen keskeiseen naishahmoon. Tyttöiässä toinen heistä haaveilee tulevasta avioliitostaan ja äitiydestä, toista kasvatetaan hallitsijaksi.

Taistelijasankariksi kehittyvä Kareta ja perheelleen omistautumisesta haaveileva Lis ovat omaksuneet ikiaikaiset sukupuoliroolit. Lis on kuitenkin naiseudestaan ylpeä tavalla, jonka monet lukijat ovat tulkinneet feminismiksi. Lisin mielestä todella tärkeät asiat, kuten kodinhoito, kuuluvat luonnostaan naisille, koska he ovat niissä asioissa miestä parempia. Mutta hän toteaa, että edes taistelua ei voi jättää miesten yksinoikeudeksi, koska miesten vastuuntunto ja itsehillintä ovat usein puutteellisia.

Hallitsijaksi kasvatettu Tessi, parantajaksi opiskeleva Ramu ja kauppiaaksi kehittyvä Ake eivät rajaudu sukupuolirooleihin, vaan rikkovat niitä tarvittaessa. Sirpin vapaassa ilmapiirissä se on helppoa, eikä edes Aken heräävä homoseksuaalisuus ole ongelma. Kun hän puhuu siitä isälleen, isä sanoo, että kysymyksessä on hiukan epätavallinen mutta sinänsä täysiarvoinen suuntautuminen, jonka pohjalta voi rakentaa aikuisena parisuhteen.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Mittajärjestelmät ja ajan yksiköt

Ajattelumme perustuu oppimiimme asioihin, jotka tuntuvat niin luonnollisilta, että suurin osa niistä siirtyy fantasiamaailmaankin. Minäkin ryhdyin esimerkiksi käyttämään lukumäärissä kymmenjärjestelmää, vaikka se ei suinkaan ole ainoa mahdollinen, koska tarvittavien uusien lukusanojen käyttö olisi ollut hankalaa sekä lukijan että kirjoittajan kannalta.

Kymmenjärjestelmään perustuvat pituusmitat, painot ja tilavuusmitat tuntuivat kuitenkin liian nykyaikaisilta. Päätin, että pituusmittoina ovat askel (noin 0,8 metriä), väli (100 askelta eli noin 80 metriä) ja matka (100 väliä eli noin 8 kilometriä). Pituusmittoja ei käytännössä tarvittu kovin usein, ja luomistani painomitoista olen tarvinnut vain kerran pikkupainoa (noin 200 grammaa), tilavuusmitoille ei ole tullut koskaan käyttöä.

Vuorileijonan varjo -sarjan fantasiamaailmassa eletään aikaa, jonka kaltainen meidän maailmassamme oli noin tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Mietin monia vaihtoehtoisia tapoja, mistä vuodet voitaisiin laskea, mutta ongelmaksi tuli, että mikään merkkipaaluista ei luontevasti sopinut eri kansoille ja kulttuuripiireille yhteiseksi. Kirjoittaessani huomasin kuitenkin, että en tarvinnut vuosilukuja.

Kuukaudet ja kellonajat sen sijaan olivat välttämättömiä. Olen kertonut niistä jo aiemmin, mutta liitän saman selostuksen vielä tähän:

Vuorileijonan varjo -sarjan fantasiamaailmassa vuosi jakautuu kolmeentoista 28-päiväiseen kuukauteen. Silloin tarvitaan vuosittain yksi ja toisinaan kaksi tasauspäivää, että vuodenajat pysyisivät kohdallaan. Vuosi alkaa, kun päivä pisimmillään oltuaan alkaa lyhentyä. Silloin alkaa myös kolmas kuivakuu, joka siis on vuoden ensimmäinen kuukausi.

Kuukaudet vuoden alusta eli kesäpäivänseisauksesta alkaen ovat:
- kolmas kuivakuu
- neljäs kuivakuu
- viides kuivakuu
- kuudes kuivakuu
- ensimmäinen syksykuu
- toinen syksykuu
- ensimmäinen sadekuu
- toinen sadekuu
- kolmas sadekuu
- ensimmäinen kevätkuu
- toinen kevätkuu
- ensimmäinen kuivakuu
- toinen kuivakuu

Vuorokauden jaoin kahdeksaan hetkeen. Yksi hetki vastaa pituudeltaan kolmea tuntia, ja puoli hetkeä on siis puolitoista tuntia. Ensimmäinen hetki alkaa keskiyöllä.

Joudun tarkkailemaan sitä, että en erehtyisi käyttämään käsitteitä viikko tai tunti, jotka eivät kuulu noihin järjestelmiin. Ainakin kerran tiedän mokanneeni niin että virhe ehti painettuun kirjaan asti. Mutta enpä kerro, missä se on. Jos löydät, niin ilmoita.