torstai 29. joulukuuta 2016

Tunnistamistehtävä ja Miisu

Tässä katkelma tekeillä olevasta käsikirjoituksesta. Kuka on XX? (YYn henkilöllisyys on liian vaikea arvattavaksi, kätkin sen vain siksi, että se olisi kovin suora viittaus XXn suuntaan. XX taas voi olla turhankin helppo arvata, jos on lukenut Talvisateet.)

Väkijoukko väisti, mutta muiden takaa tunkeutui nainen, joka työnsi resuisen tytön XXn eteen ja sanoi: – Huolehdi tuosta.

Lapsi alkoi itkeä. Hänen päänsä oli painuksissa, ja likainen tukka valui silmille. XX kohotti lapsen hiuksia. Kasvoissa oli jotain erikoista, joka ei ollut pelkkää pelokkuutta. XX ymmärsi, että tyttö oli jollain tavalla vammainen.

– Mikä sinun nimesi on? XX kysyi.

Tyttö ei vastannut, mutta joku huusi: – Se on Miisu, eikä se ymmärrä mitään.

– Kuka hänestä huolehtii? XX kysyi.

– Ei kukaan, ja vähän jokainen, XXn lähellä seisova mies sanoi.

– Kenen lapsi Miisu on? XX kysyi.

Väkijoukossa tuli kummallisen hiljaista. Sitten joku sanoi vaisusti: – Sen äiti kuoli pari vuotta sitten.

– Se on sinun, joku huusi.

Huutajaa hyssyteltiin heti, ja sitten oli taas hiljaista.

– Minun? XX ihmetteli.

– Kysy YYlta, YY tietää, vanha nainen sanoi.

XX kyyristyi lapsen eteen ja silitti sormellaan likaista poskea.

– Miisu, hän sanoi. – Tuletko kanssani? Mennään YYn luo.

(YY sitten sanoo, että lapsen äiti on sanonut tytön isän olevan XX.)

– Eikö tullut mieleesi, että olisi pitänyt ilmoittaa minulle? XX kysyi.

– Ei, YY sanoi vilpittömästi. – Kai sinun tapaasi eläneellä miehellä on vahinkolapsia vähän siellä ja täällä, niin kuin varmaan minullakin. Onhan miehen maksettava iloistaan, jos maksua tullaan pyytämään, mutta en todellakaan ajatellut, että haluaisit itse huolehtia tuolla tavalla vajavaisesta lapsesta.

– Vajavainen, Miisu sanoi ja näytti synkältä. – Miisu on vajavainen.

– Et ole, XX sanoi. – Olet juuri sellainen Miisu kuin miksi sinut on tarkoitettu. Olet oikein hyvä Miisu.

– Hyvä Miisu, tyttö sanoi hymyillen ja katsoi XXa silmiin. Hymyillessään hän näytti hellyttävältä.

tiistai 27. joulukuuta 2016

Siis pihakin vielä

Tässä nyt on Kooran linnan piha-alue, josta puuttuu vielä varastorakennuksen takana pohjoisosassa oleva sotilaiden harjoituskenttä, talli ja pieni hyötykasvimaa. (Ja rakennukset ovat kaksikerroksisia, henkilökunnalla on asuntoja niiden yläkerroissa.)

Minulla oli näistä suttuiset lyijykynäpiirrokset ja 1990-luvulla aloittaessani Kuuman tuulen ajan kirjoittamista, en täysin uskaltanut luottaa vain päässäni olevaan mielikuvaan. Mutta tulipahan nyt tarkennettua. Tämä kuva on pihasta Moirin hallintokauden melko myöhäiseltä jaksolta, koska yksi länsimuurin luona oleva erillistalo on merkitty Arenon ja hänen perheensä asunnoksi. 

maanantai 26. joulukuuta 2016

Kooran linnan päärakennuksen pohjapiirustus

Olen nyt saanut aikaan pohjapiirustuksen Kooran linnan päärakennuksesta kokonaisuudessaan. Ongelmana on vain se, että minulla on surkean kömpelö piirrosohjelma. Vai minäkö olen surkean kömpelö piirtäjä? Eikä, en myönnä. Mutta nämä ovat minulle avuksi kirjailijan työssä, ja voi näistä tietysti lukijakin tarkistaa asioita.

Piirrän vielä piha-aluetta, ja enköhän sitten malta taas ryhtyä kirjoittamaan.

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Kooran linnan kaakkoiskulman pohjapiirros

Tänään olen piirtänyt pohjapiirrosta Kooran linnasta, tai oikeastaan sen päärakennuksen kaakkoisnurkasta. Minulla on kirjoittaessani aika selkeä mielikuva siitä, miten siellä liikutaan, mutta halusin varmistaa, että yksityiskohdat sopivat yhteen, eivätkä ole ristiriidassa keskenään.

Tuo linnan osa, jossa on hallitsijan yksityisasunto, edustustilat, ja nykyisin myös Verrakan ja Oosan asunto ja sen vieressä Rainon huone, on tällainen. (Ja nurkka on siis kaakkoon, eli ylhäällä on itä, ja oikealla on etelämuuri, jonka takana on Koorajoki.)

Jos joku ihmettelee, missä on huone, jossa Tessi asui, tässä on selitys: kirjastoa on laajennettu, ja Tessin huonekin on nyt kirjaston osana. Saman muutoksen yhteydessä avattiin myös pihalta uusi sisäänkäynti. Ja valopihat on Moirin aikana katettu, ja valtaistuinsaliin on lisätty pihan puolellekin seinä. Mutta siis tällaista oli Tessin aikana:


Ai että muka keksin tuon paikatakseni havaitsemani epäloogisuuden? En tunnusta mitään. Vanhoissa linnoissa täytyy ajoittain tehdä korjauksia ja muutoksia. Ja Tessin huone on nyt hyvässä ja arvokkaassa käytössä.

lauantai 24. joulukuuta 2016

Lukijat ja rakkaat lukijat

Kirja kirjoitetaan yleensä lukijoille, ellei nyt sitten joku vain halua nähdä tekstinsä painettuna. Mutta kaikki kirjat eivät tavoittele samanlaisia lukijoita. Minäkin olen kirjoittanut sellaisia, jotka oli kohdennettu vaikkapa jollekin ikäryhmälle, niin kuin Tatun sankariteot 7-8 vuoden ikäisille, tai Kultaiset Salamat noin kymmenvuotiaille, parin vuoden liukumavaralla molempiin suuntiin. Niihin tavoittelin noista ikäryhmistä mahdollisimman monia, mutta en ihan kaikkia. En siis käyttänyt kaikkia niitä keinoja, joilla lukuhalutonkin olisi saatu kiinnostumaan, eli en lisännyt niihin esimerkiksi pieruhuumoria, joka takuuvarmasti vetoaa noihin ikäryhmiin. Sen sijaan laitoin älyllisesti valppaille ja pohdinnasta kiinnostuneille muutamia pikku lukemispalkintoja.

Sitten on kirjoja, joissa tavallaan en ole ottanut lukijaa lainkaan huomioon, sillä olen olettanut hänet kaltaisekseni. Niille kirjoille ei tietenkään voi ennustaa kovin laajaa suosiota, sillä minun mielipiteeni eivät läheskään aina vastaa sitä, mitä yleensä ajatellaan. Ne kirjat eivät myöskään ole erityisen helppolukuisia, koska oletan lukijan ymmärtävän, vaikka en jatkuvasti vääntäisikään rautalangasta mallia.

Vuorileijonan varjo -sarjan olen kirjoittanut tuollaisille lukijoille. Siksi on selvää, että osa hylkää ne kirjat, koska pitää niitä ikävystyttävinä tai niiden sisältämiä asenteita ja ajatuksia ärsyttävinä.

Mutta sitten olette te, rakkaat lukijat, jotka olette pitäneet niistä niin paljon, että luette niitä uudelleen ja uudelleen. Teille ne on kirjoitettu, ja teille niitä edelleen kirjoitan. Kiitos, että olette olemassa.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Raudanluja, rauta ja lujarauta

Olen pysynyt suunnilleen itse laatimassani aikataulussa, kirjoitan käsikirjoituksen ensimmäiseen versioon viimeisiä lukuja. Siinä yhteydessä olen joutunut perehtymään rautaesineiden valmistamiseen ja siihen, miksi pitkään osattiin valmistaa lähinnä vain takorautaa, ja taito valmistaa sitä mitä me sanomme teräkseksi oli harvinaista, koska se oli silloisilla menetelmillä todella hankalaa.

En käytä kirjassa sanaa teräs, joka on liikaa yhteydessä moderniin teknologiaan. Sen sijaan puhun lujaraudasta, jonka valmistusmenetelmästä Dotar kertoo:

Yleiset periaatteet ovat Metallin jumalan papiston tiedossa, mutta työn hallitsee vain ammattimies, joka on oppinut sen käytännössä. Ensin valmistetaan aivan tavallista rautaa uuneissa, joissa poltetaan rautaa sisältävää kivimurskaa ja puuhiiltä kerroksittain. Kun kuumuus kohoaa riittäväksi, niistä valuu ulos kuonaa, ja jäljelle jää huokoista sientä muistuttava rautamöykky. Sitä ryhdytään sitten takomaan, ja siitä voi valmistaa niitä tavallisia, halpoja rautaesineitä, mutta siitä voi myös ryhtyä valmistamaan lujarautaa. Silloin sitä hehkutetaan uudestaan puuhiilien välissä, taotaan, käännetään kahtia ja taotaan uudelleen, mikä toistetaan lukemattomia kertoja. Kun se on halutun muotoinen, se kuumennetaan hehkuvaksi taas kerran, jäähdytetään sitten äkillisesti, ja sitten kuumennetaan uudestaan, mutta jäähdytetään hitaasti.

Kirjan nimi Raudanluja taas viittaa Verrakaan, joka sanoo Dotarille: Minusta tuntuu, että elämä on käsitellyt minua juuri noin, ja eiköhän se hidas jäähtyminen ole jo alkanut. Varmaan tarvitsin juuri tuollaisen käsittelyn tullakseni edes sen verran kelvolliseksi kuin nyt olen.

lauantai 17. joulukuuta 2016

Kirjailijaminä ja minä

Minä olen aina minä. Vaikka minut voi kokea monella eri tavalla, olen silti omasta mielestäni koko ajan sama. Mutta toista on kirjailijaminäni. Se ei ole yksi, vaan monta. Lukijoilla on tietysti erilaisia odotuksia sen perusteella, mitä he ovat lukeneet, mutta minäkin tunnen kirjailijana jakautuvani useaan eri kirjailijaminään.

Osan kirjoistani olen tehnyt yhteistyössä Tarmon kanssa, mutta vaikka Tarmo on ollut mukana kaikissa vaiheissa suunnittelusta viimeistelyyn, minä olen ollut se, joka tekee ne tekstiksi, eli kirjallinen ilmaisu on aina minun. Siksi ero niihin kirjoihin, jotka olen luonut ilman Tarmon myötävaikutusta, ei ole kovin suuri, mutta se on olemassa. Ratkaisevampia ovat kuitenkin muut erot.

Aika moni lukija ei tunne tai muista tuotannostani juuri muuta kuin Kissan kuoleman. Heille olen "Kissan kuoleman tekijä", ja sillä tavalla määriteltynä koen itsekin olevani toisenlainen kirjailija kuin Taru Mäkisenä, jonka tuotannosta muistettaneen parhaiten Kultaiset Salamat. Mutta sekä kirjailija Taru Väyrysenä että kirjailija Taru Mäkisenä minulla on useampia kuin yksi kirjailijaminä. Niillä on ollut erilaisia tavoitteita, joskin kaikkia myös yhdistää pyrkimys kertoa jotain sellaista, mitä varsinainen minäni pitää tärkeänä.

Nykyisin kirjoitan yhä Vuorileijonan varjo -sarjaa, joka on kaikesta kirjoittamastani minulle tärkeintä ja rakkainta. Nykyinen kirjailijaminäni onkin se, mitä olen Vuorileijonan varjon kirjoittajana. Se muistuttaa niitä, mitä olen aikaisemmin ollut kirjoittajana, mutta se on ehkä kaikkein lähinnä sitä, mitä aina olen halunnut lukijoilleni antaa, ja muistuttaa sitä minuutta, mitä haluaisin olla.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Pareja

Kautta aikojen on pohdittu, onko ihminen luonnostaan yksiavioinen vai moniavioinen, ja onko parisuhdeuskollisuus luontaista vai ei. Nykyisin on tehty mielenkiintoisia havaintoja, joiden mukaan olisimme tuossa suhteessa erilaisia, joillakin siis olisi biologinen valmius yksiavioisuuteen ja parisuhdeuskollisuuteen, joillakin taas ei.

Tuo on niitä tutkimustuloksia, jotka vain vahvistavat sen, mitä tosielämässä tehdyistä havainnoistakin voi päätellä. Kaikki käyttäytymismallit eivät sovi kaikille. On tietenkin tärkeää, että yhteiselämässä osapuolilla on samanlaiset valmiudet tai halukkuus ymmärtää ja hyväksyä erot. Mutta ihminenhän on sopeutuvainen, ja voi pyrkiä mukauttamaan omaa käytöstään toisen toivomalla tavalla. Myös seksuaalisuhteen merkitys on eri ihmisille erilainen, toisille hyvinkin suuri ja joillekin vähäinen.

Vuorileijonan varjo -sarjassa Karetan ja Lisin parisuhde on yksiavioinen ja molemmat pitävät parisuhdeuskollisuutta selviönä, mutta Lis on valmis hyväksymään Karetan tilapäisen lankeemuksen, jota hän pitää miehille ominaisesta itsehillinnän puutteesta johtuvana.

Karetan ja Lisin suhteessa seksuaalisuuden merkitys on suuri, samoin Verrakan ja hänen ensimmäisen vaimonsa Liian suhteessa, mutta Liia ja myös Verraka pitävät Liian aviollista uskollisuutta selviönä, ja samoin Verrakan oikeutta olla vapaa. (Kumpikaan ei silti ole täysin tyytyväinen tilanteeseen, Liia hyväksyy sen hiukan vastahakoisesti ja Verraka tuntee ajoittain syyllisyyttä.)

Ramun ja Tessin välisessä suhteessa seksuaalisuuden merkitys ei ole kovin suuri, mutta keskinäinen uskollisuus on itsestäänselvyys.

Täysin epäseksuaalinen on Aken ja Maleen avioliitto, jonka pohjana on keskinäinen syvä ystävyys. Malee on traumaattisten kokemustensa takia aseksuaalinen, ja Ake homoseksuaali. Tähän liittoon kolmanneksi tulee Dotar. Dotarin ja Aken suhde on parisuhdeuskollinen, vaikka Dotar joutuukin vastustamaan kiusauksia.

Huomaan, että keskushenkilöistäni kenelläkään ei ole "vapaata liittoa", jossa kumpikaan ei edellytä itseltään eikä toiselta parisuhdeuskollisuutta. Sekin on toimiva ratkaisu, jos molemmat osapuolet kokevat sen sellaisena. Moniavioista liittoakaan en ole päähenkilöitteni yhteydessä esitellyt, mutta aivan varmasti sekin on tietyissä kulttuureissa kehittynyt käytännön syistä, ja voi toimia yhtä hyvin tai huonosti kuin kaikki muutkin yhdistelmät.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Persoonallisuuksia

Koska sellaiset käsitteet kuin maskuliinisuus ja feminiinisyys voidaan käsittää monella tavalla, selitän ensin, että tarkoitan tässä yhteydessä niillä sukupuoleen liittyviä toissijaisia ominaisuuksia. Varsinaisia sukupuoliominaisuuksia ovat vain sukupuolielimet. Toissijaisia sukupuoliominaisuuksia ovat ne, joita näiden elimien yhteydessä ja niihin liittyen yleisesti esiintyy. Ne vaihtelevat yksilökohtaisesti, ovat joillakin korostuneempia ja joillakin väistyviä, ja myös vastakkaiselle sukupuolelle ominaisia piirteitä esiintyy jokaisella jossain määrin. Huoh, tulikohan tämä taaskaan sanottua tarpeeksi selvästi?

Vuorileijonan varjo -sarja alkaa viiden henkilön vaiheiden seuraamisesta. Jokaisella heistä on jokin keskeinen ominaisuus, joka hallitsee hänen persoonallisuuttaan. Karetalla se on vahva maskuliinisuus, johon liittyvän luontaisen taistelunhalun takia hän on valmis puolustamaan itseään, läheisiään ja oikeudenmukaisuutta tarvittaessa myös aseellisesti. Lisillä on vastaavasti vahva feminiinisyys, joka ilmenee hänen äidillisyydessään ja taipumuksessa huolehtia heikommistaan, mutta hänkin on valmis taistelemaan aseellisesti niiden asioiden puolesta, joista hän kokee olevansa vastuussa. Aken, Ramun ja Tessin kohdalla sukupuoleen liittyvät piirteet eivät ole kovin korostuneita, vaan Aken keskeinen piirre on hänen kykynsä toimia järkevästi, ja Ramun ja Tessin kohdalla korostuu vastuuntunto ja pyrkimys totella omantunnon ääntä.

Jo Vuorileijonan varjo -sarjan aloittaneessa trilogiassa tulee mukaan lisää henkilöitä, joiden merkitys kokonaisuudelle on tärkeä. Osa heistä täydentää Karetassa luotua kuvaa maskuliinisesti painottuneesta mieheydestä (Seloma, Serra, Leoni, Tardo), ja myöhemmin heitä tulee paljon lisää, esimerkiksi Vasama. Monessa suhteessa Lisiä muistuttava on Meira, johon tutustutaan Jääsilmässä. Feminiinisesti painottuneesta naiseudesta piirtyy Maleessa toisenlainen kuva, Maleen naisellisuus muistuttaa Aken ja Ramun miehisyyttä, he toimivat rohkeasti puolustaessaan oikeudenmukaisuutta, mutta eivät turvaudu väkivaltaan.

Selkeästi androgyyneja persoonallisuuksia ovat Vuorileijonan varjo -sarjan keskeisistä hahmoista Verraka ja Dotar. Verrakan persoonallisuus koostuu ääriaineksista, näkyvästä ja hallitsevasta maskuliinisuudesta, jonka peitossa on vahva feminiini juonne, äidillisyys. Dotarin kohdalla vastakohdat ovat lievemmät, hänen persoonallisuutensa sijoittuu maskuliinisuuden ja feminiinisyyden välimaastoon.

On myös henkilöitä, joissa kummallekaan sukupuolelle tyypilliset ominaisuudet eivät ole oleellisia. Sellainen on oikeastaan Tessikin, hänet voisi kuvata yhtä hyvin pojaksi kuin tytöksi muuttamatta mitään olennaista, ja sellainen on myös Amina.

torstai 8. joulukuuta 2016

Ensivaikutelma ja mihin päädytään (Ramu)

Ramu esitellään Vuorileijonan varjo -sarjassa ensimmäisen kerran näin: "Ilta oli jo pimentynyt, kun Ramu lähti laskeutumaan Maaran ylärinteeltä Miilan kylää kohti. Oli vaarallista olla ulkona näillä epävarmoilla poluilla pimeän aikaan, mutta Ramulla oli kohta kolmetoista täyttävän nuoren luottamus ketteryyteensä ja valppauteensa."

Ramun isä on parantaja, ja Ramu opiskelee isänsä johdolla samaa ammattia. "Opetus piti saada isältä tai äidiltä, sillä oikeastaan se alkoi jo silloin, kun tuleva parantaja syntyi. Vain turvallinen ja onnellinen lapsuus, johon kuului runsaasti rakkautta, tuotti parantajan tarvitseman luonteenlaadun. Hänelle piti kehittyä auttamisen halua ja vastuuntuntoa, että hänelle myöhemmin saattoi kertoa salaisuudet kasveista, jotka kyllä paransivat, mutta myös tappoivat."

Mutta Ramu haluaisi oppia enemmän, ja hän haaveilee, että hän voisi saada tiedon perimmäisistä asioista Kooravuoren takana asuvilta aroilta, joiden uskottiin tietävän Koora-jumalan tahdon ja olevan rikkeettömän hyviä ihmisiä.

Ramun suunnitelmat muuttuvat, kun hän tutustuu Tessiin: "Ramu ajatteli kummallista osaansa Tessin ystävänä. Hän oli jättänyt kotinsa ja tulevan asemansa tietäjänä Miilassa seuratakseen tätä tyttöä, ollakseen hänelle tukena ja apuna. Olisiko Tessi joskus hänen puolisonsa, niin kuin Sirpin kansa uskoi, ja niin kuin Tessi itse sanoi? Tessi täyttäisi pian kolmetoista. Hänen vartalonsa oli jo nuoren naisen, mutta hänen tunteensa eivät olleet. Hän oli kiintynyt Ramuun kuin veljeen. Ramulle Tessi oli enemmän, mutta hän oli sitoutunut toimimaan Tessin ehdoilla. Hän odottaisi ja tarjoaisi rakkauttaan, ja jos Tessi hylkäisi sen, hän tarjoaisi silti ystävyyttään. Jostain syystä hänen osakseen oli tullut tällainen kohtalo, jossa omaa elämää ja omaa uraa tärkeämpää oli tukea toisen ihmisen elämää ja uraa. Siihen ei ollut edes vaikea suostua, Ramu tunsi itsensä onnelliseksi."

Ramu on luonnostaan epäitsekäs ja toisten parasta ajatteleva. Arkoihin kuuluva Miima sanookin hänestä: "Ramu elää Kooran tahdon mukaan, vaikka ei tiedäkään sitä itse."

Tessin kuoltua Ramu vajoaa pitkäksi aikaa suruunsa. Vasta kuuden vuoden kuluttua Tessin kuolemasta hän menee naimisiin Miiman kanssa. Moni lukija oli siitä pettynyt, heidän mielestään Ramun olisi pitänyt omistautua vain Tessin muistolle. Mutta halusin muistuttaa, että elämä jatkuu, ja raskaastakin menetyksestä voi toipua. Ramu on nyt tekeillä olevassa käsikirjoituksessa parantajan työtä tekevä mies, Miiman puoliso ja aikuisen pojan (Arenon) isä.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Ensivaikutelma ja mihin päädytään (Ake)

Kun Ake esitellään Vuorileijonan varjo -sarjan alussa, se tehdään näin: "Ake oli hentorakenteinen, hänellä oli hiirenväriset hiukset, ja hänen harmaat silmänsä olivat valppaat ja uteliaat. Hänen isänsä oli merikauppias Meeta, joka saattoi olla Sirpin rikkain mies, vaikka kukaan ei ollutkaan selvillä siitä, millainen Meetan varallisuus tarkkaan ottaen oli. Meeta ja hänen poikansa pukeutuivat yhtä vaatimattomasti kuin muutkin sirpiläiset. Meetan varakkuudesta kertoi kuitenkin huivi, joka Akella oli olkapäillään. Se oli värjätty kalliilla sinivärillä."

Aken nuoruudesta kerrotaan: "Häntä oli kiusoiteltu poikaikäisenä. Kotona hän oli tuntenut olevansa hyväksytty. Äitiään hän ei muistanut, mutta Meeta oli ollut reilu hentorakenteista ja arkaa poikaansa kohtaan, eikä koskaan ollut tehnyt ikäviä vertailuja edes kasvattiveljeen, Karetaan, joka oli komea, voimakas ja rohkea. Leikkitoverit ja nuoruusiän tuttavat eivät kuitenkaan olleet suhtautuneet häneen yhtä hienotunteisesti. Pilkka oli yleensä ollut varovaista ja leikkisäksi tarkoitettua, ja silti se oli satuttanut."

Ake saa isältään alkupääomaa, ja ryhtyy kartuttamaan omaisuuttaan, ei ahneudesta, vaan todistaakseen älykkyyttään ja kyvykkyyttään. Myöhemmin hän ajattelee: "Ryhtyessäni keräämään itselleni omaisuutta toimin vastuuttomasti kuin lapsi, miettimättä sitä, että minun rikastumiseni merkitsee jonkun muun köyhtymistä. Olen epäilemättä kauppiaana aiheuttanut enemmän pahaa kuin sotapäälliköt ja vallantavoittelijat."

Akesta tulee Kraton klaanipäällikkö, mutta hän kokee ottaneensa vastaan klaanipäällikkyyden kuin lapsi uuden lelun. Hän kasvaa kantamaan vastuunsa, ja osoittaa tarvittaessa suurta rohkeutta, vastuuntuntoa ja uhrautuvuutta, mutta luovuttaa vallan pojalleen heti, kun poika on riittävän vanha ryhtymään klaanipäälliköksi. Hän toteaa: "Minä olen aina tuntenut sopivani paremmin merikauppiaaksi kuin klaanipäälliköksi, vaikka nuorena tavoittelinkin ajattelemattomasti myös poliittista valtaa, ymmärtämättä siihen sisältyvää suurta vastuuta."

Merikauppiaana hän pyrkii eettisesti kestävään kaupankäyntiin, maksaa ostamistaan tuotteista niin paljon kuin arvelee voivansa maksaa, että ne saadaan myytyä kohtuullisella katteella. Mutta hän joutuu toteamaan isänsä tavoin: "En ole aina puhtaalla omallatunnolla, sillä kannattavuuksia laskiessaan tulee ehkä oltua liian varovainen, mutta kohtuuttomia voittoja olen yrittänyt välttää."

Ake edustaa sankaruutta, joka ei perustu voimankäyttöön, vaan järkeen ja vastuuntuntoon.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Ensivaikutelma ja mihin päädytään (Lis)

Lis tunsi jo tyttöiässä ylemmyyttä verratessaan itseään poikiin ja miehiin. Miehiltä puuttuivat hänen mielestään yleensä kaikki ne taidot, jotka olivat todella tarpeellisia. Tärkeimmät asiat, kuten lasten- ja kodinhoito, olivat lähes yksinomaan naisten hallussa. Lis aikoi keskittyä tulevaisuudessa huolehtimaan perheestään, ja hän oli jo päättänyt, kenen kanssa hän lapsensa hankkisi. Meetan kasvattipoika Kare oli hänen valintansa.

Lis on kuitenkin sitä mieltä, että mitään tärkeitä asioita ei voi jättää pelkästään miesten hoidettavaksi, sillä hänen mielestään miehillä on usein puutteellinen harkintakyky. Siksi hän opettelee myös käyttämään aseita. Ja Lis tarvitsee sitä taitoa ensimmäisen kerran osuessaan sattumalta paikalle, kun Antana on orjan avustaman menossa murhaamaan Seloman:

Lis tunsi oikean kätensä vieressä jotain kylmää. Hän näki, kuinka kuun valo välkehti hopealla koristellun miekan kyljestä. Lis sieppasi miekan käteensä ja tajusi, ettei aikaa ollut hukattavissa hetkeäkään. Hän ei voinut miettiä, oliko tämä oikea ja ainoa ratkaisu. Jos hän ei toimisi heti, olisi kohta liian myöhäistä. Antana oli kohottanut tikarinsa, ja orja painoi tyynyn nukkuvan Seloman kasvoille. Miekka oli painava, mutta Lis oli harjoitellut samanlaisella. Hän yritti kuvitella taistelevansa nytkin vain ruohoturpeilla täytettyä nahkasäkkiä vastaan. Hän veti miekan vaakasuorana olkapäänsä tasalle ja iski kaikin voimin.

Lisistä tulee Karen vaimo, mutta Kare on silloin jo Vuorimaan kuningas Kareta, eikä elämä ole sitä, mistä Lis on haaveillut:

Lis ajatteli tyttöaikaista unelmaansa pienestä talosta, jonka pihalla olisi suuria viikunapuita. Niiden varjossa hän oli kuvitellut leikkivänsä Karetan lasten kanssa. Hän oli ajatellut omistautua perheelleen, joka olisi ollut myös Karetan elämän tärkein sisältö. Mutta nyt Kareta joutui keskittymään hallitsijan ongelmiin. Lis tunsi jääneensä yksin huolehtimaan siitä, että lapsilla olisi turvallinen ja onnellinen koti. Hän teki sen niin hyvin kuin pystyi, mutta myös Kareta tarvitsi hänen tukeaan, ja hän joutui ottamaan kantaa Vuorimaan vaikeuksiin.

Lis on tavallaan perusnainen ja perusäiti, ylpeä naiseudestaan, ja arvonsa ja voimansa tunteva. Monet lukijat ovat kokeneet hänet feministiksi, mutta oikeastaan Lisillä on vaistomainen varmuus siitä, että naiset ovat hiukan miesten yläpuolella, koska miehillä on rasitteenaan taistelunhalunsa ja seksuaaliset pyyteensä, joiden hillitsemisessä heillä on puutteita.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Ensivaikutelma ja mihin päädytään (Kareta)

Kare on Vuorileijonan varjo -sarjan alussa orpopoika, jonka Meeta on tuonut vuorimaalaisesta satamasta ja kasvattanut kuin oman lapsensa. Tessi vieroksuu vuorimaalaisia ja myös Karea, jota hän kuvailee näin: "Kare puhui sujuvasti noiden vihattavien ihmisten vihattavaa kieltä. Hänen hiuksensa olivat yhtä vaaleat kuin heidän, hänen teräväpiirteiset kasvonsa olivat samanlaiset kuin Vuorimaan sotilaiden. Hän oli yksi heistä."

Karen oma käsitys itsestään on: "Hän tunsi syntyneensä taistelemaan. Hänen ulkonäöstäänkin näki hänen miehistyessään yhä selvemmin, että hän kuului Vuorimaan ylempiin, joiden parissa pojat lähes poikkeuksetta kasvatettiin sotilaiksi. Hän oli varma siitä, että hänen kohtalonsa liittyi heihin. Hän ei kuitenkaan halunnut olla yhteistyössä nykyisen kuninkaan ja hänen tukijoittensa kanssa. He olivat julistaneet Vuorimaan jumalaksi Sodanjumalan, joka antoi voittajan kohdella voitettua niin kuin tahtoi. Sitä ennen oli noudatettu Ukkosjumalan oikeutta, jonka mukaan vahvemman velvollisuus oli auttaa ja suojella heikompaa. Vuorimaassa oli edelleen niitä, jotka halusivat palauttaa aikaisemman, oikeudenmukaisemman hallinnon. Joskus hän löytäisi heidät ja kuuluisi heihin."

Lisin käsitys Karesta on: "Hän haluaa edistää oikeudenmukaisuutta, mutta ei hänellä varmaan ole selvää käsitystä, miten se tapahtuu."

Taistellessaan Vuorimaan kuninkuudesta Kare on jo nimeltään Kareta, mutta hän joutuu toteamaan: "Sota ei ollut sellaista kuin se oli ollut pojan sankariunelmissa. Sota oli kompuroimista ruumiiden yli, se oli verta, likaa ja tuskaa."

Karetasta tulee Vuorimaan kuningas, mutta nyt tekeillä olevassa kirjassani Verraka kertoo oman käsityksensä siitä, millainen hän oli hallitsijana: "Hän yritti parhaansa, mutta hän oli huono neuvottelija, ja hän päätti herkästi käyttää väkivaltaa pakottaakseen vastustajat tottelemaan. Useimmiten minun tehtäväkseni jäi päätöksen toteuttaminen. Tein sen, koska tiesin, että Karetan vastustajat olisivat olleet vielä huonompia hallitsijoita kuin Kareta oli."

Kareta on traaginen sankari, jonka sankaritekoja varjostaa syyllisyys. Hän ymmärtää kuitenkin lopulta luopua vallasta ja siirtyä toimimaan Sirpin hallitsijan alaisuudessa.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Ensivaikutelma ja mihin päädytään (Tessi)

Ensivaikutelman tarkoitus on antaa lähtökohta, jonka pohjalta lukija alkaa muodostaa mielikuvaansa henkilöstä. Näin kuvataan Tessi Kuuman tuulen ajan alussa:

Tessi oli ollut puoliunessa jo hetken. Hän kuuli juoksevia askelia jostain kaukaa, ja astioiden kilahtelua pääkeittiöstä, vaikka se olikin etäällä hänen huoneestaan. Hän kääntyili vuoteellaan etsien vielä hyvää asentoa unen jatkamiseen. Hän oli alasti, sillä toinen kuivakuu oli lopuillaan, ja helle piinasi Sirpiä. Saaren yli keväisin puhaltavat kuumat etelätuulet olivat tänä vuonna jatkuneet epätavallisen pitkään. Sellaisen sanottiin enteilevän pahaa, ja ainakin se oli kiusallista. Hän hapuili ylleen pellavaista ohutta kangasta, sillä Nane tulisi varmaan kohta herättämään hänet. Nane tosin oli hoitanut häntä vauvasta asti, joten hänen ei olisi tarvinnut häveliäästi suojella tytönvartaloaan Nanen katseelta. Nane oli itse asiassa edelleen hänen hoitajansa, ja kohteli häntä yhä kuin pienokaista, vaikka hän oli jo yksitoistavuotias.

Tessi kuolee jo Tähtien kosketus -kirjassa, Vuorileijonan varjo sarjan aloittaneen trilogian lopussa, vähän ennen kuin hän täyttää kuusitoista vuotta. Trilogian ytimessä on Tessin kehitys, ja osa lukijoista moitti kirjailijaa siitä, mikä oli Tessin kohtalo. Tarkoitus on kuitenkin siinä kuvata, miten väkivaltaa vastustava tyttö kohtaa sankarikuoleman pelastaessaan tuhansien ihmisten hengen. Tessin muisto elää kirjasarjan myöhemmissäkin osissa, ja Talvisateet-kirjassa Verraka muistelee sitä näin:

Oli kuivan ajan loppu ja ankara helle, ja askeleet saivat aavikon hiekan pölyämään. Meillä oli ollut tieto, että heillä on panttivankinaan Miima, mutta vasta siinä saimme tietää, että pelastaakseen Miiman Tessi oli vaihtanut itsensä panttivangiksi hänen tilalleen. Hyökkäys oli välttämätön, sillä jos Rotaa olisi saanut lisäaikaa, hänelle olisi ehtinyt tulla apuvoimia. Se olisi merkinnyt meidän tuhoamme, ja myös Aramiin paenneiden ihmisten ja kaikkien niiden, jotka Autiomaassa vastustivat Rotaata. Sen jälkeen Rotaa tukijoineen olisi hyökännyt Sirpiin ja Vuorimaahan ja tuonut mukanaan samanlaisen hävityksen ja mielivallan, johon hänen johdollaan oli syyllistytty Autiomaassakin. Karetan ja minun ei olisi ollut vaikea päättää, että Miiman henki piti uhrata, emmehän olleet edes tavanneet häntä koskaan. Kun panttivankina olikin Tessi, Kareta ei halunnut hyökätä. En tarvinnut hänen lupaansa, sillä sotatoimien johto oli minulla, mutta minusta tuntui hetken aivan mahdottomalta tehdä välttämätön päätös. Sitten Tessi huusi minulle: "Tee se, mikä on oikein, tee velvollisuutesi." Rotaa toteutti uhkauksensa ja surmasi hänet, mutta minä annoin hyökkäyskäskyn, ja sota oli sen jälkeen käytännössä voitettu.

torstai 1. joulukuuta 2016

Tunnistamistehtävä

Ketkä ovat seuraavassa tekstissä esiintyvät XX ja YY?

YY heitti viittansa tuolille ja otti itselleen miekan, mutta nappasi myös toisen, ja heitti sen XXlle. XX sieppasi sen ilmasta käteensä, mutta kysyi ihmeissään: -- Mitä minä tällä?

-- Puolustaudut, YY sanoi. -- Aion kokeilla tätä miekkaa kunnolla.

-- Ei teriä kannata iskeä vastakkain, XX sanoi. -- Molemmat aseet vaurioituvat.

-- Luuletko puhuvasi lapselle? YY kysyi. -- Jos haluat säästää terää, torju lappeella.

-- Mitä sinä aiot? XX kysyi huolestuneena.

-- Aioin kokeilla miekkaa siihen, mihin se on tarkoitettu, YY sanoi. -- Sillä pistellään ihmiseen haavoja ja leikataan ihmislihaa.

Hän punnitsi rautamiekkaa kädessään ja heilautti sitä kokeeksi. Hän hymyili suullaan, mutta hänen silmissään ei ollut hymyä.

-- Olen tosiaan nyt yhtä heikko kuin poikaikäisenä, kun aloin harjoitella aseiden käyttöä, hän sanoi. -- Mutta olen usein taistellut niin väsyneenä, että olen ollut vielä voimattomampi. Silloin ratkaisee taito.

-- Mitä sinä aiot? XX kysyi uudestaan.

-- Aion leikata lihaa, YY sanoi. -- Suojaa oikea olkapääsi, muuten isken siihen.

XX kohotti kilpensä kuin ei olisi muistanut, että YYn miekkakäden olkapää oli vaurioitunut, eikä hän olisi pystynyt heilauttamaan miekkaa yläkautta. YY nauroi ja iski poikittaislyönnin. Miekka kumahti kilpeen, mutta ei rikkonut sitä.

-- Lopettakaa, Moiri huusi.

-- Mehän vasta aloitimme, YY sanoi.

-- Niin aloitimme, XX sanoi, ja hänen äänessään oli raivoa. -- YY kuvittelee olevansa sellainen sankari kuin hän oli ennen, mutta opetan hänelle, että hän ei ole sitä.

-- Sopii koettaa, YY sanoi. -- Mutta muista, että sinulla on aina ollut puutteita harkintakyvyssä.

Moiri nousi, mutta Tore vetosi: -- Älä keskeytä, eivät he toisiaan tapa.

YY vetäytyi hiukan taaksepäin ja sanoi: -- Tule nyt antamaan se opetus, XX. Olen innokas oppimaan. Yritä saada minulta miekka pois. Iske minun miekkakäteeni, sehän riittää.

Raino tiesi, mihin YY pyrki. Tavoitellessaan YYn oikeaa puolta XX joutuisi kääntymään hiukan ja jättämään oman oikean puolensa suojaamatta.

XX meni ansaan.

-- Pyysit tätä itse, hän huusi, ja heilautti miekan yläkautta kohti YYn olkapäätä. YY oli odottanut juuri sitä. Hän iski kevyellä poikittaislyönnillä XXn miekan pois suunnastaan, otti nopean askeleen vasemmalle ja iski poikittaislyönnin XXn suojattomaksi jääneeseen oikeaan olkavarteen. XX karjaisi kivusta, paiskasi kilven pois ja tarttui miekkaan molemmilla käsillään. YY pudotti oman miekkansa ja kumartui väistämään XXn iskun, joka olisi osuessaan voinut olla tappava. XX seisoi hetken hämmentyneenä ja sanoi sitten: -- Anteeksi, menin kai hiukan pois tolaltani.

-- Ei se mitään, niin minäkin, YY sanoi.

He katsoivat toisiaan, ja sitten kumpikin naurahti.