perjantai 26. elokuuta 2016

Milloin fantasiakirjallisuus on hyvää kirjallisuutta?

Hyvässä fantasiakirjallisuudessa fantasiaelementit eivät ole irrallisilla tehokeinoilla leikittelyä, vaan niillä on merkitys, jonka voi lukea samaan tapaan kuin myyttiä luetaan. Myyttiä ei ole tarkoitettu ymmärrettäväksi reaalitodellisuutena, eikä myöskään pelkkänä mielikuvituksen tuotteena. Myytin jumalhahmot ovat tulkittavissa ihmisessä ja hänen ympäristössään vaikuttaviksi voimiksi ja periaatteiksi, ja muutkin reaalitodellisuudesta poikkeavat asiat ovat vertauskuvia.

Myytti heijastaa kulttuuria, jossa se on syntynyt, mutta kestävimmät myytit – myös uskonnolliset – nousevat ihmisluonnosta, ja niitä selittää parhaiten ihmisen biologia, hänen alkuperänsä yhtenä eläinlajina.

Ihmisen biologista alkuperää lähestyvät sekä primitiivinen että alitajuinen. Freud ja Jung painottivat myytin yhteyksiä uneen ja alitajuiseen ja tätä kautta ihmisen perusluonnon vaistoihin ja vietteihin. Campbell sanoo, että uni on persoonallinen myytti, myytti on persoonaton uni.

Fantasiakirjan tulkitseminen myytin tavoin auttaa löytämään sen perimmäisen merkityksen. Jos kerronnan takaa ei löydy merkitystä, kirjan arvo perustuu kokonaan sen viihdyttävyyteen. Viihteenä se voi silloin olla hyvää tai huonoa tai jotain siltä väliltä, mutta sen muu kirjallinen arvo on vähäinen.

Fantasiaelementit voivat myös vahvistaa ihmisen ennakkoluuloja ja lietsoa aiheetonta pelkoa ja vihaa. Joskus se on kirjailijan tarkoitus, mutta vaikka näin ei olisi, niin toimiva teksti on huonoa kirjallisuutta silloinkin, kun se on muodollisesti hyvin kirjoitettua ja taitavasti tunteisiin vetoavaa.

Parasta fantasiakirjallisuutta on sellainen, jonka lukeminen auttaa meitä ymmärtämään kanssaihmisiämme ja  pohtimaan elämän perusarvoja.

tiistai 23. elokuuta 2016

Lasten, nuorten vai aikuisten fantasiaa?

Miten ihmeessä kirjastojen kirjojen luokittelusta vastaavat saisi ymmärtämään, että Vuorileijonan varjo -sarjan kirjat eivät ole lastenkirjallisuutta? Ei niissä mitään lapsille sopimatonta minun mielestäni ole, sillä periaatteessa mikään mitä maailmassa tapahtuu ei ole sellaista, mitä lapselle ei pitäisi yrittää selittää. Mutta ne kirjat on kirjoitettu lukijoille, joilla jo on aikuismainen kyky lukea pitkiäkin selityksiä, enkä ole kirjoittanut noita pohdintoja niin kuin olisin tehnyt olettaessani lukijaksi lapsen.

Kuusiosaisen 1990-luvulla kirjoitetun sarjan kustansi Tammi, ja silloin se luokiteltiin nuortenkirjallisuudeksi, koska minua pidettiin lähinnä lasten- ja nuortenkirjailijana, ja fantasiaa pidettiin lasten- ja nuortenkirjallisuutena. Lastenkirjallisuudeksi Vuorileijonan varjo -sarjaa ei missään vaiheessa luokiteltu, mutta sen aloittaneen trilogian ensimmäinen kirja Kuuman tuulen aika saattaa silti miellyttää lapsilukijaakin, vaikka se kuvaa sotaa ja sodan aiheuttamaa hävitystä, sillä päähenkilöt ovat tuossa aloitusosassa lapsia ja toimivat lapsen tavoin. Jo seuraavasta osasta alkaen lukijan pitäisi olla ainakin murrosikään ehtinyt, että hän pystyisi eläytymään myös henkilöitä ohjaaviin seksuaalisiin motiiveihin. Kiinnostavathan ne asiat lastakin, mutta niitä kerrotaan lapsen tavoin ajattelevalle vain ohimennen, kuten silloin, kun Lis yrittää selittää nuorelle Karetalle, miksi hänen isänsä on syyllistynyt raiskaukseen.

Vuorileijonan varjo -sarjassa tapahtumat kiertyvät sodan ja väkivallan ympärille. Sen keskellä ihmiset selvittelevät minuuttaan ja elämänsä perusarvoja. Lukijalta edellytetään melko hyvän lukutaidon lisäksi kykyä ymmärtää suhteellisen monimutkaisiakin asioita, ja myös kiinnostusta pohtia niitä. Moni nuori on sellainen, mutta juuri ne nuoret ovat yleensä jo siirtyneet lukemaan aikuisten kirjallisuutta. He löytäisivät Vuorileijonan varjo -sarjan myös aikuisille suunnatun kirjallisuuden joukosta, minne se minun mielestäni parhaiten sopii. Se on kirjoitettu sekä aikuisia että aikuistumassa olevia nuoria ajatellen.

lauantai 20. elokuuta 2016

Suunnitelmat ja toteutus

Kun ryhdyin kirjoittamaan Vuorileijonan varjo -sarjan seitsemättä osaa, mielessäni oli rakenne, jonka mukaan tapahtumat sijoittuisivat ensin Sirpiin, sitten olisi matka Isosaarelle, ja sen jälkeen palattaisiin taas Sirpin tilanteeseen, ja tapahtumiin siellä.

Niinhän siinä kävi, että jo ennen Isosaarelle lähtöä sivuja kertyi paljon, ja koska ne muodostivat yhtenäisen kokonaisuuden, päädyin julkaisemaan ne nimellä Talvisateet. Isosaaren tapahtumista tuli niistäkin kokonainen kirja, Tuulien koti. Mutta siihen sarjaa ei voi lopettaa, se on niin erillinen kokonaisuus, ja siitä puuttuu keskeisiä henkilöitä. Sarjaan tulee siis vielä päätösosa.

Kun nimesin sarjan Vuorileijonan varjoksi, tuo nimi tarkoitti sodan uhkaa. Sota ulottui Sirpiinkin, kun sinne hyökkäsivät Vuorimaan kuninkaan, Memnon leijonan, joukot. Sotaa edustamaan nousee kuitenkin vähitellen Vuorimaan sotapäällikkö Verraka, jolla on voimanaan ja taakkanaan leijonaluontonsa. Sarjan päätösosassa keskeisenä onkin luontevasti Verraka, jolla ei enää ole taistelunhalua eikä entisiä voimiaankaan.

Tarkkaa suunnitelmaa minulla ei vielä ole, tiedän vain tunnelman ja väljät kehykset sille, millainen kirjasta tulee. Mutta niin olen joskus ennenkin lähtenyt liikkeelle. Kirjoittamisprosessi on silloin hiukan toisenlainen kuin mitä se olisi jäsentyneemmän suunnitelman pohjalta, mutta lopputuloksen kannalta en ole huomannut mitään eroa, molemmat tavat ovat käyttökelpoisia.

tiistai 16. elokuuta 2016

Tähän on tultu

Vuorileijonan varjo -sarja jäi pitkäksi aikaa kuusiosaiseksi sen takia, että yhteistyö kustantajan (Tammen) kanssa katkesi vuosituhannen vaihteessa, eikä uutta kustantajaa löytynyt. Vika ei ollut kirjasarjassa, sitä Tammi olisi muuten halunnut jatkaa, mutta kustannustoimittaja kyllästyi minun kulmikkaaseen persoonallisuuteeni, ja heitti minut ulos. Etsiskelin uutta kustantajaa, mutta en ollut enää nuori lupaus, jollaisia ne kaipaavat, ja maine hankaluudestanikin taisi kulkea edelläni.

Kun aloin kirjoittaa Vuorileijonan varjo -sarjaan seitsemättä osaa Talvisateet, olin melko varma siitä, että kirjoitan pöytälaatikkoon. Mutta kirjoittaminen on aina ollut minulle mieluista puuhaa, ja koska minun ei eläkeläisenä tarvinnut ansaita työlläni, tunsin voivani vapaasti käyttää aikaani kirjoittamiseen.

Kustantajaa en enää edes yrittänyt etsiä. Alalla alkaa olla villit markkinat, isot kustantajat kiinnostuvat vain mahdollisista myyntimenestyksistä, ja pieniä kustantajia on niin paljon, ettei suurimmalle osalle niiden kirjoista löydy tämän kokoisessa maassa ostajia.

Talvisateet ilmestyi vuoden 2015 lopulla ensin ilmaiseksi ladattavana e-kirjana, ja laitoin samassa muodossa tarjolle myös Vuorileijonan varjo -sarjan aikaisemmin julkaistut kirjat (ja joitakin muitakin aiempia kirjojani). Paperikirjaakin kuitenkin toivottiin, ja julkaisin sen pienenä painoksena, jonka hinta väistämättä on niin kallis, että edes kuluja ei saa takaisin myyntituloina, kun myyntihintaa ei voi laittaa niin korkeaksi, että se kattaisi ne.

Kun Vuorileijonan varjo -sarjan kahdeksas osa Tuulien koti valmistui, oli Suomeen samaan aikaan rantautunut Type & Tell -julkaisupalvelu. Sen avulla on mahdollista julkaista kirja hyvinkin edullisesti (tekemällä itse painovalmiit tiedostot) ja jättää jakelu heidän huolekseen. Kirjasta ei tarvitse ottaa mitään painosta, vaan sitä painetaan sen verran kuin tilauksia tulee.

Koko Vuorileijonan varjo -sarja tulee pian myyntiin verkkokirjakauppoihin, ja myös maksullisena e-kirjana saataville. Kovin halpoja niistä ei tule, vaikka pyrin pitämään oman osuuteni pienenä, sillä jakelu ja myynti ottavat palkkionsa. Niitä kuitenkin saa taas, ja lisääkin on tulossa. Aikomukseni on kirjoittaa sarjaan vielä yksi kirja, päätösosa.

lauantai 13. elokuuta 2016

Se tuntui niin hyvältä ajatukselta

Kirjoittaminen ei ole koskaan ollut minulle vain rahan hankkimista. Kirjoittaminen on minulle osa elämää. Kirjoitan järjestelläkseni omia ajatuksia. Muotoilen tarinoita, joissa kerron käsityksiäni. Ja olen kokenut hyvin tärkeäksi kirjoittaa sellaista, josta joku toinen ihminen löytää itselleen elämyksiä ja ajateltavaa.

Koska taloudellinen tilanteeni eläkkeellä ollessani on turvattu, en kokenut enää tärkeäksi ansaita rahaa sillä, mitä olen joskus kirjoittanut, enkä myöskään sillä, mitä edelleen kirjoitan. Halusin vain antaa kirjoittamaani lukijoilleni, ja koska e-kirjoja saattoi julkaista ilmaiseksi, tuntui luontevalta myös tarjota ne käyttöön ilmaiseksi.

Mutta ilmaista kirjaa on vaikea levittää, jakelijat kun haluavat maksun siitä, että pitävät kirjaa tarjolla. Minun blogini ja facebooksivujeni kautta vain harvat löysivät ne. Ja vaikka lukijoita löytyi vähän (mutta sitä rakkaampia olette, ihanat!!!) sain kollegoilta hyvin ilkeää palautetta siitä, että pilaan markkinoita tarjoamalla kirjoja ilmaiseksi.

Nyt on välivaihe, olen poistanut ilmaiset Vuorileijonan varjo -sarjan kirjat, mutta kohta ne tulevat myyntiin sekä pehmeäkantisina paperikirjoina että maksullisina e-kirjoina kaupallisten palvelujen kautta.

Ne e-kirjat, joita olette ladanneet, ovat kuitenkin edelleen vapaasti käytettävissänne, ja voitte myös jakaa niitä yksityiskäyttöön. Niissä ei ole suojauksia, joten käsittääkseni niitä voi siirtää ja kopioida.

tiistai 9. elokuuta 2016

Ilmaisia lounaita ei ehkä ole mutta ilmaisia e-kirjoja on vielä toistaiseksi

Koko Vuorileijonan varjo -sarja on nyt tulossa myyntiin paperikirjoina. Tammen 1990-luvulla kustantamat osathan on ajat sitten myyty loppuun, ja äskettäin julkaistusta Tuulien kodista on toistaiseksi vain e-kirja.

Koko sarjan julkaisemisen tekee mahdolliseksi uusi julkaisupalvelu Type & Tell. Heillä on monenlaisia palvelupaketteja, kalliitakin, mutta halvimmillaan kirjan voi julkaista sekä painettuna että e-kirjana ja jättää sen jakelun heidän kauttaan hoidettavaksi todella edullisesti.

Tuo halvin vaihtoehto edellyttää, että kirjailija toimittaa heille sekä sisällön että kannen painovalmiina PDF-tiedostoina. Se ei ollut aivan yksinkertaista, sillä mikä hyvänsä PDF ei ole painovalmis, vaikka olin luullut niin. Sain kuitenkin ystävällistä opastusta, ja tiedon, että tarvitsen Adobe Acrobatista maksullisen version saadakseni aikaan kelvollisen PDF:n.

Kirjat ilmestyvät pehmeäkantisina versioina, joita sanotaan nidotuiksikin, vaikka tosiasiassa sitä ovat usein myös kovakantiset, harvoin enää niissäkään on lankasidontaa. Myyntihinnasta ei tule kovin halpa, valitettavasti. Voin vaikuttaa siihen vain pienentämällä omaa osuuttani, mutta jakelua hoitava tahokin tarvitsee osansa, ja kauppa lisää päälle sen, mitä he tapaavat lisätä.

Myös e-kirjat tulevat myyntiin kaupallisten kanavien kautta, joten lähiaikoina poistan saatavilta ilmaiset e-kirjat. Nyt ne kuitenkin ovat vielä tarjolla, joten käykää hakemassa itsellenne klikkaamalla tuosta viereisestä sivupalkista.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Isosaaren kartta ja reitti Sirpistä Isosaarelle

Kirjassa Tuulien koti kuvailen Isosaarta hylkeen muotoiseksi, ja kerron, että suunnilleen hylkeen selkärangan kohdalla kulkee korkea Norrevuoristo. Kerron myös kylien ja vuoristoleirin sijainnista, mutta vaikeahan niitä on siitä kunnolla hahmottaa. Tein siis kartan. jossa kylät ovat nimien kohdalla meren rannassa. Leiri on vuoristossa ylätasangon itäreunalla.

Reitti Sirpistä Isosaarelle kulkee ensin Loputonta merta länteen, ja sitten kohti pohjoista.