keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Ensivaikutelma ja mihin päädytään (Ake)

Kun Ake esitellään Vuorileijonan varjo -sarjan alussa, se tehdään näin: "Ake oli hentorakenteinen, hänellä oli hiirenväriset hiukset, ja hänen harmaat silmänsä olivat valppaat ja uteliaat. Hänen isänsä oli merikauppias Meeta, joka saattoi olla Sirpin rikkain mies, vaikka kukaan ei ollutkaan selvillä siitä, millainen Meetan varallisuus tarkkaan ottaen oli. Meeta ja hänen poikansa pukeutuivat yhtä vaatimattomasti kuin muutkin sirpiläiset. Meetan varakkuudesta kertoi kuitenkin huivi, joka Akella oli olkapäillään. Se oli värjätty kalliilla sinivärillä."

Aken nuoruudesta kerrotaan: "Häntä oli kiusoiteltu poikaikäisenä. Kotona hän oli tuntenut olevansa hyväksytty. Äitiään hän ei muistanut, mutta Meeta oli ollut reilu hentorakenteista ja arkaa poikaansa kohtaan, eikä koskaan ollut tehnyt ikäviä vertailuja edes kasvattiveljeen, Karetaan, joka oli komea, voimakas ja rohkea. Leikkitoverit ja nuoruusiän tuttavat eivät kuitenkaan olleet suhtautuneet häneen yhtä hienotunteisesti. Pilkka oli yleensä ollut varovaista ja leikkisäksi tarkoitettua, ja silti se oli satuttanut."

Ake saa isältään alkupääomaa, ja ryhtyy kartuttamaan omaisuuttaan, ei ahneudesta, vaan todistaakseen älykkyyttään ja kyvykkyyttään. Myöhemmin hän ajattelee: "Ryhtyessäni keräämään itselleni omaisuutta toimin vastuuttomasti kuin lapsi, miettimättä sitä, että minun rikastumiseni merkitsee jonkun muun köyhtymistä. Olen epäilemättä kauppiaana aiheuttanut enemmän pahaa kuin sotapäälliköt ja vallantavoittelijat."

Akesta tulee Kraton klaanipäällikkö, mutta hän kokee ottaneensa vastaan klaanipäällikkyyden kuin lapsi uuden lelun. Hän kasvaa kantamaan vastuunsa, ja osoittaa tarvittaessa suurta rohkeutta, vastuuntuntoa ja uhrautuvuutta, mutta luovuttaa vallan pojalleen heti, kun poika on riittävän vanha ryhtymään klaanipäälliköksi. Hän toteaa: "Minä olen aina tuntenut sopivani paremmin merikauppiaaksi kuin klaanipäälliköksi, vaikka nuorena tavoittelinkin ajattelemattomasti myös poliittista valtaa, ymmärtämättä siihen sisältyvää suurta vastuuta."

Merikauppiaana hän pyrkii eettisesti kestävään kaupankäyntiin, maksaa ostamistaan tuotteista niin paljon kuin arvelee voivansa maksaa, että ne saadaan myytyä kohtuullisella katteella. Mutta hän joutuu toteamaan isänsä tavoin: "En ole aina puhtaalla omallatunnolla, sillä kannattavuuksia laskiessaan tulee ehkä oltua liian varovainen, mutta kohtuuttomia voittoja olen yrittänyt välttää."

Ake edustaa sankaruutta, joka ei perustu voimankäyttöön, vaan järkeen ja vastuuntuntoon.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Ensivaikutelma ja mihin päädytään (Lis)

Lis tunsi jo tyttöiässä ylemmyyttä verratessaan itseään poikiin ja miehiin. Miehiltä puuttuivat hänen mielestään yleensä kaikki ne taidot, jotka olivat todella tarpeellisia. Tärkeimmät asiat, kuten lasten- ja kodinhoito, olivat lähes yksinomaan naisten hallussa. Lis aikoi keskittyä tulevaisuudessa huolehtimaan perheestään, ja hän oli jo päättänyt, kenen kanssa hän lapsensa hankkisi. Meetan kasvattipoika Kare oli hänen valintansa.

Lis on kuitenkin sitä mieltä, että mitään tärkeitä asioita ei voi jättää pelkästään miesten hoidettavaksi, sillä hänen mielestään miehillä on usein puutteellinen harkintakyky. Siksi hän opettelee myös käyttämään aseita. Ja Lis tarvitsee sitä taitoa ensimmäisen kerran osuessaan sattumalta paikalle, kun Antana on orjan avustaman menossa murhaamaan Seloman:

Lis tunsi oikean kätensä vieressä jotain kylmää. Hän näki, kuinka kuun valo välkehti hopealla koristellun miekan kyljestä. Lis sieppasi miekan käteensä ja tajusi, ettei aikaa ollut hukattavissa hetkeäkään. Hän ei voinut miettiä, oliko tämä oikea ja ainoa ratkaisu. Jos hän ei toimisi heti, olisi kohta liian myöhäistä. Antana oli kohottanut tikarinsa, ja orja painoi tyynyn nukkuvan Seloman kasvoille. Miekka oli painava, mutta Lis oli harjoitellut samanlaisella. Hän yritti kuvitella taistelevansa nytkin vain ruohoturpeilla täytettyä nahkasäkkiä vastaan. Hän veti miekan vaakasuorana olkapäänsä tasalle ja iski kaikin voimin.

Lisistä tulee Karen vaimo, mutta Kare on silloin jo Vuorimaan kuningas Kareta, eikä elämä ole sitä, mistä Lis on haaveillut:

Lis ajatteli tyttöaikaista unelmaansa pienestä talosta, jonka pihalla olisi suuria viikunapuita. Niiden varjossa hän oli kuvitellut leikkivänsä Karetan lasten kanssa. Hän oli ajatellut omistautua perheelleen, joka olisi ollut myös Karetan elämän tärkein sisältö. Mutta nyt Kareta joutui keskittymään hallitsijan ongelmiin. Lis tunsi jääneensä yksin huolehtimaan siitä, että lapsilla olisi turvallinen ja onnellinen koti. Hän teki sen niin hyvin kuin pystyi, mutta myös Kareta tarvitsi hänen tukeaan, ja hän joutui ottamaan kantaa Vuorimaan vaikeuksiin.

Lis on tavallaan perusnainen ja perusäiti, ylpeä naiseudestaan, ja arvonsa ja voimansa tunteva. Monet lukijat ovat kokeneet hänet feministiksi, mutta oikeastaan Lisillä on vaistomainen varmuus siitä, että naiset ovat hiukan miesten yläpuolella, koska miehillä on rasitteenaan taistelunhalunsa ja seksuaaliset pyyteensä, joiden hillitsemisessä heillä on puutteita.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Ensivaikutelma ja mihin päädytään (Kareta)

Kare on Vuorileijonan varjo -sarjan alussa orpopoika, jonka Meeta on tuonut vuorimaalaisesta satamasta ja kasvattanut kuin oman lapsensa. Tessi vieroksuu vuorimaalaisia ja myös Karea, jota hän kuvailee näin: "Kare puhui sujuvasti noiden vihattavien ihmisten vihattavaa kieltä. Hänen hiuksensa olivat yhtä vaaleat kuin heidän, hänen teräväpiirteiset kasvonsa olivat samanlaiset kuin Vuorimaan sotilaiden. Hän oli yksi heistä."

Karen oma käsitys itsestään on: "Hän tunsi syntyneensä taistelemaan. Hänen ulkonäöstäänkin näki hänen miehistyessään yhä selvemmin, että hän kuului Vuorimaan ylempiin, joiden parissa pojat lähes poikkeuksetta kasvatettiin sotilaiksi. Hän oli varma siitä, että hänen kohtalonsa liittyi heihin. Hän ei kuitenkaan halunnut olla yhteistyössä nykyisen kuninkaan ja hänen tukijoittensa kanssa. He olivat julistaneet Vuorimaan jumalaksi Sodanjumalan, joka antoi voittajan kohdella voitettua niin kuin tahtoi. Sitä ennen oli noudatettu Ukkosjumalan oikeutta, jonka mukaan vahvemman velvollisuus oli auttaa ja suojella heikompaa. Vuorimaassa oli edelleen niitä, jotka halusivat palauttaa aikaisemman, oikeudenmukaisemman hallinnon. Joskus hän löytäisi heidät ja kuuluisi heihin."

Lisin käsitys Karesta on: "Hän haluaa edistää oikeudenmukaisuutta, mutta ei hänellä varmaan ole selvää käsitystä, miten se tapahtuu."

Taistellessaan Vuorimaan kuninkuudesta Kare on jo nimeltään Kareta, mutta hän joutuu toteamaan: "Sota ei ollut sellaista kuin se oli ollut pojan sankariunelmissa. Sota oli kompuroimista ruumiiden yli, se oli verta, likaa ja tuskaa."

Karetasta tulee Vuorimaan kuningas, mutta nyt tekeillä olevassa kirjassani Verraka kertoo oman käsityksensä siitä, millainen hän oli hallitsijana: "Hän yritti parhaansa, mutta hän oli huono neuvottelija, ja hän päätti herkästi käyttää väkivaltaa pakottaakseen vastustajat tottelemaan. Useimmiten minun tehtäväkseni jäi päätöksen toteuttaminen. Tein sen, koska tiesin, että Karetan vastustajat olisivat olleet vielä huonompia hallitsijoita kuin Kareta oli."

Kareta on traaginen sankari, jonka sankaritekoja varjostaa syyllisyys. Hän ymmärtää kuitenkin lopulta luopua vallasta ja siirtyä toimimaan Sirpin hallitsijan alaisuudessa.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Ensivaikutelma ja mihin päädytään (Tessi)

Ensivaikutelman tarkoitus on antaa lähtökohta, jonka pohjalta lukija alkaa muodostaa mielikuvaansa henkilöstä. Näin kuvataan Tessi Kuuman tuulen ajan alussa:

Tessi oli ollut puoliunessa jo hetken. Hän kuuli juoksevia askelia jostain kaukaa, ja astioiden kilahtelua pääkeittiöstä, vaikka se olikin etäällä hänen huoneestaan. Hän kääntyili vuoteellaan etsien vielä hyvää asentoa unen jatkamiseen. Hän oli alasti, sillä toinen kuivakuu oli lopuillaan, ja helle piinasi Sirpiä. Saaren yli keväisin puhaltavat kuumat etelätuulet olivat tänä vuonna jatkuneet epätavallisen pitkään. Sellaisen sanottiin enteilevän pahaa, ja ainakin se oli kiusallista. Hän hapuili ylleen pellavaista ohutta kangasta, sillä Nane tulisi varmaan kohta herättämään hänet. Nane tosin oli hoitanut häntä vauvasta asti, joten hänen ei olisi tarvinnut häveliäästi suojella tytönvartaloaan Nanen katseelta. Nane oli itse asiassa edelleen hänen hoitajansa, ja kohteli häntä yhä kuin pienokaista, vaikka hän oli jo yksitoistavuotias.

Tessi kuolee jo Tähtien kosketus -kirjassa, Vuorileijonan varjo sarjan aloittaneen trilogian lopussa, vähän ennen kuin hän täyttää kuusitoista vuotta. Trilogian ytimessä on Tessin kehitys, ja osa lukijoista moitti kirjailijaa siitä, mikä oli Tessin kohtalo. Tarkoitus on kuitenkin siinä kuvata, miten väkivaltaa vastustava tyttö kohtaa sankarikuoleman pelastaessaan tuhansien ihmisten hengen. Tessin muisto elää kirjasarjan myöhemmissäkin osissa, ja Talvisateet-kirjassa Verraka muistelee sitä näin:

Oli kuivan ajan loppu ja ankara helle, ja askeleet saivat aavikon hiekan pölyämään. Meillä oli ollut tieto, että heillä on panttivankinaan Miima, mutta vasta siinä saimme tietää, että pelastaakseen Miiman Tessi oli vaihtanut itsensä panttivangiksi hänen tilalleen. Hyökkäys oli välttämätön, sillä jos Rotaa olisi saanut lisäaikaa, hänelle olisi ehtinyt tulla apuvoimia. Se olisi merkinnyt meidän tuhoamme, ja myös Aramiin paenneiden ihmisten ja kaikkien niiden, jotka Autiomaassa vastustivat Rotaata. Sen jälkeen Rotaa tukijoineen olisi hyökännyt Sirpiin ja Vuorimaahan ja tuonut mukanaan samanlaisen hävityksen ja mielivallan, johon hänen johdollaan oli syyllistytty Autiomaassakin. Karetan ja minun ei olisi ollut vaikea päättää, että Miiman henki piti uhrata, emmehän olleet edes tavanneet häntä koskaan. Kun panttivankina olikin Tessi, Kareta ei halunnut hyökätä. En tarvinnut hänen lupaansa, sillä sotatoimien johto oli minulla, mutta minusta tuntui hetken aivan mahdottomalta tehdä välttämätön päätös. Sitten Tessi huusi minulle: "Tee se, mikä on oikein, tee velvollisuutesi." Rotaa toteutti uhkauksensa ja surmasi hänet, mutta minä annoin hyökkäyskäskyn, ja sota oli sen jälkeen käytännössä voitettu.

torstai 1. joulukuuta 2016

Tunnistamistehtävä

Ketkä ovat seuraavassa tekstissä esiintyvät XX ja YY?

YY heitti viittansa tuolille ja otti itselleen miekan, mutta nappasi myös toisen, ja heitti sen XXlle. XX sieppasi sen ilmasta käteensä, mutta kysyi ihmeissään: -- Mitä minä tällä?

-- Puolustaudut, YY sanoi. -- Aion kokeilla tätä miekkaa kunnolla.

-- Ei teriä kannata iskeä vastakkain, XX sanoi. -- Molemmat aseet vaurioituvat.

-- Luuletko puhuvasi lapselle? YY kysyi. -- Jos haluat säästää terää, torju lappeella.

-- Mitä sinä aiot? XX kysyi huolestuneena.

-- Aioin kokeilla miekkaa siihen, mihin se on tarkoitettu, YY sanoi. -- Sillä pistellään ihmiseen haavoja ja leikataan ihmislihaa.

Hän punnitsi rautamiekkaa kädessään ja heilautti sitä kokeeksi. Hän hymyili suullaan, mutta hänen silmissään ei ollut hymyä.

-- Olen tosiaan nyt yhtä heikko kuin poikaikäisenä, kun aloin harjoitella aseiden käyttöä, hän sanoi. -- Mutta olen usein taistellut niin väsyneenä, että olen ollut vielä voimattomampi. Silloin ratkaisee taito.

-- Mitä sinä aiot? XX kysyi uudestaan.

-- Aion leikata lihaa, YY sanoi. -- Suojaa oikea olkapääsi, muuten isken siihen.

XX kohotti kilpensä kuin ei olisi muistanut, että YYn miekkakäden olkapää oli vaurioitunut, eikä hän olisi pystynyt heilauttamaan miekkaa yläkautta. YY nauroi ja iski poikittaislyönnin. Miekka kumahti kilpeen, mutta ei rikkonut sitä.

-- Lopettakaa, Moiri huusi.

-- Mehän vasta aloitimme, YY sanoi.

-- Niin aloitimme, XX sanoi, ja hänen äänessään oli raivoa. -- YY kuvittelee olevansa sellainen sankari kuin hän oli ennen, mutta opetan hänelle, että hän ei ole sitä.

-- Sopii koettaa, YY sanoi. -- Mutta muista, että sinulla on aina ollut puutteita harkintakyvyssä.

Moiri nousi, mutta Tore vetosi: -- Älä keskeytä, eivät he toisiaan tapa.

YY vetäytyi hiukan taaksepäin ja sanoi: -- Tule nyt antamaan se opetus, XX. Olen innokas oppimaan. Yritä saada minulta miekka pois. Iske minun miekkakäteeni, sehän riittää.

Raino tiesi, mihin YY pyrki. Tavoitellessaan YYn oikeaa puolta XX joutuisi kääntymään hiukan ja jättämään oman oikean puolensa suojaamatta.

XX meni ansaan.

-- Pyysit tätä itse, hän huusi, ja heilautti miekan yläkautta kohti YYn olkapäätä. YY oli odottanut juuri sitä. Hän iski kevyellä poikittaislyönnillä XXn miekan pois suunnastaan, otti nopean askeleen vasemmalle ja iski poikittaislyönnin XXn suojattomaksi jääneeseen oikeaan olkavarteen. XX karjaisi kivusta, paiskasi kilven pois ja tarttui miekkaan molemmilla käsillään. YY pudotti oman miekkansa ja kumartui väistämään XXn iskun, joka olisi osuessaan voinut olla tappava. XX seisoi hetken hämmentyneenä ja sanoi sitten: -- Anteeksi, menin kai hiukan pois tolaltani.

-- Ei se mitään, niin minäkin, YY sanoi.

He katsoivat toisiaan, ja sitten kumpikin naurahti.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Ohjeita omakustanteen tekijälle 3: painovalmis

Kun taitto ja kansi on tehty, pitää vielä varmistaa, että ne painetaan sellaisina kuin on tarkoitus. Sitä varten ne muunnetaan PDF-muotoon. Mikä hyvänsä PDF ei käy, niin kuin erehdyin aluksi luulemaan. Käyttämäni kirjapaino kuitenkin kelpuutti sen ja siellä tehtiin ilman lisämaksua ne muutokset, mitä tarvittiin.

Todella painovalmiin PDF:n tekeminen ei onnistu ilmaisohjelmilla. Minulle suositeltiin Adobe Acrobatin maksullista versiota, ja sillähän se onnistuu, kun ensin opettelee aika mutkikkaan käytön, ja kyselee vielä julkaisijan tai kirjapainon toivomat asetukset. Mutta myös Type & Tell, joka on julkaissut viimeisimmät kirjani ja opasti minua tuon ohjelman käytössä, oli valmis pientä lisämaksua vastaan muuntamaan tavallisen PDF:n tuohon vaadittuun muotoon.

Kannattaa kuitenkin aina tilata näytekappale ennen kuin hyväksyy kirjan painettavaksi. Kaikenlaisia pieniä yllätyksiä voi tulla, ja tuosta näytekappaleestahan ne sitten paljastuvat, ja ne voi korjata.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Ohjeita omakustanteen tekijälle 2: kirjan kansi

Kannen suunnitteluun on olemassa paljon ohjelmia, useimmat maksullisia, mutta jokunen maksutonkin. Minä olen tehnyt omien kirjojeni kannet varsin yksinkertaisella ohjelmalla, Microsoft Officen Publisherilla.

Kannen suunnittelussa on tiedettävä kirjan formaatin lisäksi selän leveys. Se riippuu paperilaadusta, ja julkaisupalvelu tai kirjapaino antaa paperilaadun päättämisen jälkeen ohjeet sen laskemiseksi. Sen jälkeen luodaan Publisheriin sivu, jonka mitat saadaan pehmeäkantisessa kirjassa kertomalla kirjan sivun leveys kahdella, lisäämällä siihen selän leveys ja molempiin reunoihin 0,5 cm leikkausvara. Korkeus on kirjan sivun korkeus + 2 x 0,5 cm leikkausvara. (Kovakantisia kirjoja varten on omat mittansa, joissa huomioidaan myös käänne, ja kansipapereissa liepeet.)

Suunnittelun helpottamiseksi kannattaa käyttää apuviivoja, joiden avulla pysyy selvillä selän ja leikkausvarojen paikoista. Lisäksi myös pehmeäkantisissa kirjoissa on usein selän vieressä taive. Jos haluaa asetella jotain kannen "keskelle", keskikohta kannattaa mitata taipeesta ulkoreunaan, silloin vaikutelma on parempi kuin kannen reunasta ulkoreunaan mitattuna. Kannelle voi sitten valita haluamansa värimaailman ja siitä mieleisensä taustavärin.

Etukanteen tulee tekijän nimi, kirjan nimi ja kansikuva, joka voi täyttää koko sivun, jolloin tekstit tulevat sen päälle, tai vain osan sivusta, kuten minä olen Vuorileijonan varjo -sarjassa asian ratkaissut. Kätevintä on käyttää itse otettua valokuvaa, jolloin tekijänoikeuskin on itsestäänselvyys. (Painettavan kuvan tarkkuus pitää olla 300 dpi. Tuo tarkkuus taas riippuu siitä, minkä kokoisena kuva tulostetaan. Tavallisessa, hyvälaatuisessa valokuvassa tarkkuus yleensä riittää kirjan kannen kokoiseen kuvaan, mutta tarkkuutta voi myös säätää. Minä olen tehnyt sitä GIMP-kuvankäsittelyohjelmalla.) Tekstien värit ja fontit kannattaa valita huolella ja kokeilla monia (mutta ottaa kuitenkin lopulta ne yksinkertaiset ja levolliset).

Kirjan selkään tulee tekijän nimi ja kirjan nimi, selkeästi ja mielellään samalla tyylillä kuin etukannessa.

Takakannessa on ylhäällä takansiteksti, kuinkas muuten. Alhaalla on EAN-koodi, joka tehdään ISBN-numeron pohjalta. (Sen on oltava riittävän kookas, leveys n. 4 cm, ja valkoisella pohjalla.) Netistä löytyy ilmaisia muuntajia.