lauantai 24. syyskuuta 2016

Alussa oli

Katsoin, miten olen aloittanut Vuorileijonan varjo -sarjan kirjat.

1. Tessi oli ollut puoliunessa jo hetken.

2. Paksut harmaakiviset seinät ympäröivät naisten puolen salia, joka oli täynnä puuhakkaita orjia. (Näin alkaa äsken julkaistu painos. Vuonna 1997 julkaistussa painoksessa tuo lause on toisen kappaleen alussa, ja kirja alkaa: "Ainakin muodollisesti Lis käytti tällä hetkellä ylintä valtaa Kiilon linnassa Vuorimaassa." Minusta alkoi tuntua luontevammalta ensin hiukan kuvata Lisin uutta ympäristöä ja sitten vasta kertoa hänen asemastaan siinä.)

3. Kolmannen kuivakuun viimeisenä päivänä käveli nuori poika satamasta Kooran linnaa kohti. (Tätäkin on hiukan muutettu ensipainoksesta, jossa oli: "Kolmannen kuivakuun viimeisenä päivänä Matalan satamasta Kooran linnaa kohti käveli nuori poika." Sanajärjestys alkoi tuntua hiukan keinotekoiselta, eikä satamasta ollut tarpeellista käyttää sen nimeä tuossa yhteydessä.)

4. Memnon linnanpihan yöllistä rauhaa rikkoivat vain vartijan askeleet, kun hän verkkaan kiersi reittiään.

5. Autiomaan kylmä talviyö oli tulossa, ja Kraton klaanipäällikön palatsin pihalla paloivat nuotiot. (Ensipainoksessa olen jostain syystä jättänyt pilkun pois ja-sanan edestä. Taisin siihen aikaan muutenkin käyttää välimerkkejä niukanlaisesti.)

6. Hopeavuoren linna oli jyrkkien kuilujen ympäröimällä korkealla kielekkeellä. (Tässäkin olen vaihtanut ensipainoksessa olevan toisen kappaleen ensimmäiseksi. Vuonna 2000 julkaistu painos alkoi: "Aurinko oli laskemassa Kemerijoen taa." Paikan kuvaaminen ennen iltaruskon kuvaamista tuntui aiheelliselta muutokselta.)

7. Koko päivän oli satanut.

8. Dotar heräsi siihen, että aamuvuoroon lähtevät laivamiehet alkoivat olla liikkeellä.

Minun tapani aloittaa on ottaa esiin henkilö, paikka ja usein myös viittaus vuorokaudenaikaan ja vuodenaikaankin. Henkilön toiminnan, havaintojen tai mietteiden mukana lähden sitten etenemään. Ja nyt pitäisi sitten päättää, kuka on seuraavassa kirjassa se henkilö, ja missä ja millaisessa tilanteessa hän on.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Pohjatöitä

Joskus uusi kirja lähtee liikkeelle helposti. Kun se kuuluu johonkin kokonaisuuteen, se saattaa jatkua edellisestä kirjasta melkein kuin itsestään. Niin tapahtui Tuulien kodin kohdalla. Kun Talvisateet päättyi, siirtyminen Tuulien kodin alkuun oli melkein kuin vain siirtyisi saman kirjan seuraavaan lukuun.

Tuulien kotia seuraavaan kirjaan siirtyminen vaatii pohjatyötä. Ei riitä, että lasken, minkä ikäisiä henkilöt siinä ovat. On myös mietittävä, mitä viiden vuoden aikana on tapahtunut Sirpissä, muualla maailmassa ja kunkin henkilön yksityiselämässä. Ihminen muuttuu, vaikkakin omalla tavallaan, oman luonteensa mukaisesti.

Uuden kirjan tapahtumiakin olen jo hiukan hahmotellut mielessäni, ja Tarmo on tehnyt samoin. Yleensä hyväksymme vaivattomasti toistemme ajatukset, ja muuntelemme niitä vain vähän. Mutta nyt Tarmolla on ehdotus, jonka ensin torjuin jyrkästi. Sitten aloin miettiä, että se on kaikessa hurjuudessaankin kiehtova, ja voisin sittenkin toteuttaa sen jossain muodossa.

En tietenkään voi tässä vaiheessa paljastaa sitä, mutta se on varsin dramaattinen tapahtuma, jolle löytyy esikuva todellisuudesta juuri siltä aikakaudelta ja seudulta, joka on Vuorileijonan varjo -sarjan fantasiamaailman pohjana.

Arvaakohan tuosta jo liikaa? Ei kai. Enkä missään tapauksessa kirjoita sitä aivan sellaisena kuin se tapahtui.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Ei vielä

Uusi kirja hahmottuu edelleen mielessäni, mutta en ole vielä kirjoittanut siihen ensimmäistäkään lausetta. Joskus tällainen vaihe kestää pitkään. Aloittamista välttelee, sillä tietää, että sitten jääkin kaikki muu taas sivuun.

On kuin ensimmäinen kirjoitettu lause avaisi padon, ja sitten teksti vaatii saada purkautua näkyvään muotoon. Ryhtyessäni kirjoittamaan olen niin kokonaisvaltaisesti kirjoittaja, että minua on vaikea saada tekemään mitään muuta.

Ensimmäisen läpikirjoittamisen teen aina niin yhtäjaksoisesti kuin suinkin mahdollista. Sen ajan olen kiinni kirjassa, sen maailmassa ja henkilöissä, elän siellä enemmän kuin ympäröivässä todellisuudessa. Kun Tarmo sanoo, että minun pitäisi tulla syömään, kahville tai nukkumaan, sanonkin joskus, ettei täältä niin vain tulla, olen kaukana toisessa ajassa ja paikassa.

Mutta ei vielä, ei vielä. Suunnittelen, mietiskelen, viivyttelen tuota lähtöä uuteen kirjaan.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Ei nyt ainakaan lastenkirja

En Vuorileijonan varjo -sarjan ensimmäistä kirjaa aloittaessani ymmärtänyt, että sen alku voisi antaa lukijalle käsityksen, että kysymys on lastenkirjasta. Halusin ensin kertoa päähenkilöitteni varhaisvaiheista, ja Tessi on heistä aluksi keskeisin. Alku on siis tällainen:

Tessi oli ollut puoliunessa jo hetken. Hän kuuli juoksevia askelia jostain kaukaa, ja astioiden kilahtelua pääkeittiöstä, vaikka se olikin etäällä hänen huoneestaan. Hän kääntyili vuoteellaan etsien vielä hyvää asentoa unen jatkamiseen. Hän oli alasti, sillä toinen kuivakuu oli lopuillaan, ja helle piinasi Sirpiä. Saaren yli keväisin puhaltavat kuumat etelätuulet olivat tänä vuonna jatkuneet epätavallisen pitkään. Sellaisen sanottiin enteilevän pahaa, ja ainakin se oli kiusallista.

Hän hapuili ylleen pellavaista ohutta kangasta, sillä Nane tulisi varmaan kohta herättämään hänet. Nane tosin oli hoitanut häntä vauvasta asti, joten hänen ei olisi tarvinnut häveliäästi suojella tytönvartaloaan Nanen katseelta. Nane oli itse asiassa edelleen hänen hoitajansa, ja kohteli häntä yhä kuin pienokaista, vaikka hän oli jo yksitoistavuotias.

---

Kuvaus Tessin rauhallisesta aamusta on tarkoitettu vastakohdaksi keskipäivän tapahtumille, jolloin vuorimaalaiset hyökkäävät:

Sotilaat ottivat miekat ja lyhyemmät keihäät esiin, ja piha muuttui hetkessä teurastamoksi. Pahin tilanne oli puhujakorokkeen ympärillä, jossa aseettomat turvamiehet yrittivät estää sotilaita pääsemästä hallitsijan luo. Muuallakin käytiin turvamiesten ja myös miespalvelijoiden kimppuun. Pakokauhu levisi nopeasti. Palvelijat ja pihalle tulleet sirpiläiset pyrkivät portille ja siitä ulos. Tessi seisoi paikallaan pystymättä uskomaan näkemäänsä. Ei tällaista tapahtunut, tämä oli unta.

Vuorimaan sotilaita nousi puhujakorokkeelle, ja he tarttuivat äitiin. Tessi huomasi isän pyrkivän väkijoukon läpi äitiä kohti. Kaksi Vuorimaan sotilasta tarttui isään. Kolmas lähestyi kohottaen keihästä.

– Hän on hallitsijan puoliso, huusi joku sivusta. – Älä jätä henkiin.

Keihäs iskeytyi isän rintaan, ja hän kaatui pihan hiekalle. Tessi yritti huutaa, mutta ääntä ei tullut. Hän yritti juosta isän luo, mutta ei pystynyt liikahtamaankaan.

---

Tässä vaiheessa luulisi jokaisen jo ymmärtävän, että ei tämä varsinaisesti ole lastenkirja, vaikka päähenkilöiden toiminnassa pitkään onkin turvallisissa oloissa kasvaneiden nuorten luottavaisuutta, eivätkä he täysin ymmärrä tilanteen vakavuutta, vaan varsinkin pojat kokevat olevansa hiukan kuin seikkailuretkellä.

En kannata ikärajoja, minusta jokainen saa lukea kirjoja, jotka hän jaksaa lukea, ja jotka kiinnostavat häntä. Vuorileijonan varjo -sarja edellyttää kuitenkin sujuvan lukutaidon lisäksi kärsivällisyyttä seurata hitaasti etenevää juonta ja pitkiä pohdiskeluja. Siksi jo sarjan alkuosatkin aiheuttavat keskimääräiselle lapselle pettymyksen, ja samoin käy helppoa ja vauhdikasta viihdettä kaipaaville nuorille. Sarjan myöhemmissä osissa on vielä selvempää, että ne on suunnattu aikuisille ja sellaisille nuorille, jotka ovat älyllisesti ja kiinnostuksen kohteiltaan jo aikuismaisia. Ja he kyllä löytävät luettavansa myös aikuisten hyllyistä.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Väärin aloitettu

Kun olin kirjoittanut ensimmäisen version Tuulen tavoittelusta, Tarmo sanoi heti alkuluvun toisen kappaleen luettuaan: "Ei tätä näin voi aloittaa."

Tuo alkuun sopimaton kappale esitteli ensimmäisen luvun keskeiset henkilöt, Enettan ja Aminan:

Kaksi tyttöä käveli torin poikki. Kummallakin oli huivi suojaamassa auringolta, mutta myös hiukan kasvoja peittämässä, kuten hyvin käyttäytyvillä naisilla kuului olla. Tytöt olivat juuri ja juuri niin vanhoja, että tuo sääntö koski myös heitä. Silti he kävelivät lasten tapaan käsikkäin, lauloivat ja hypähtelivät kävellessään. Tuulenpuuska heitti toisen tytön huivin hartioille ja paljasti hohtavan vaaleat hiukset. Sellaiset olivat harvinaiset Autiomaassa, kuten oli tytön kasvojen kuulas ihokin. Lähellä olevassa ihmisryhmässä virisi kiihkeä supatus.

Tarmo sanoi, että aloitus vaikuttaa tyttökirjalta, eikä juuri kukaan miespuolinen lue kirjaa sen todettuaan. Myönsin, että niin voi olla, ja vaihdoin ensimmäisen ja toisen luvun paikat. Uuden aloituksen toinen kappale esitteli taas luvun keskeiset henkilöt, Vasaman ja Linorin:

Kaksi nuorta miestä, oikeastaan vielä melkein poikaikäistä, käveli linnaa kohti. Toinen oli sotilasasuinen ja jo aikamiehen kokoinen, ryhdikäs, vaaleahiuksinen ja hyvin kauniskasvoinen. Hänen kasvojensa kauneutta häiritsi vain ilme, joka saattoi kieliä orastavasta julmuudesta tai pelkästään katkerasta, torjutusta surusta. Toinen oli hennompi ja ystävällisesti hymyilevä, ja oli pukeutunut palvelijan tavoin.

Nyt Tarmo arveli, että miespuolinenkin voi lukea eteenpäin, eikä hätkähdä sitten siitäkään, että seuraavassa luvussa siirrytään noihin tyttöihin.

Tarmo oli tietenkin oikeassa. Tytöt ja naiset eivät yleensä vierasta kirjaa, vaikka keskeiset henkilöhahmot olisivat poikia ja miehiä. Pojat ja miehet sen sijaan välttävät aika usein tyttökirjoja ja naisten romaaneja.

Siitä voisi tietenkin päätellä jotain eri sukupuolien ajatusmaailman laajuudesta, mutta olkoon.

lauantai 3. syyskuuta 2016

Historiallinen romaani ja historialliseen aikakauteen perustuva fantasia

Nuorena luin mielelläni historiallisia romaaneja. Mutta kun kiinnostuin jostakin historiallisten romaanien kuvaamasta aikakaudesta ja ryhdyin lukemaan tutkimuksia siitä, mitä kyseisestä ajasta tiedettiin, monet historialliset romaanit osoittautuivat hyvin vapaalla kädellä hahmotelluiksi kuvitelmiksi, joiden kirjoittaja joko ei tuntenut faktatietoja kuin pinnallisesti, tai ei piitannut niistä.

Minua kiinnostaa varsinkin Kreikan ja myös Rooman kulttuuri ajanlaskumme ensimmäisestä vuosisadasta niin kauas taaksepäin kuin noiden kulttuurien lähtökohdista löytyy tietoa. Erityisesti olen perehtynyt minolais-mykeneläiseen kulttuuriin. Olen kuitenkin lukenut siitä niin paljon, ettei missään tapauksessa tulisi edes mieleen kirjoittaa sinne sijoittuvaa historiallista romaania, sillä tiedän tietämättömyyteni. Oman tietämättömyyteni lisäksi tiedän myös sen, ettei tuosta aikakaudesta ole luotettavan historiallisen kuvauksen pohjaksi kelpaavaa tietoa kenelläkään muullakaan. Vaikka sinne sijoittuvaa romaania kuinka nimittäisi "historialliseksi romaaniksi", se olisi tosiasiassa vain olemassa olevien vähäisten tietojen perusteella sepitettyä kuvitelmaa.

Vuorileijonan varjo -sarjan väljänä esikuvana on minolais-mykeneläinen aikakausi, mutta sen fantasiamaailma ei tavoittele historiallista eikä edes maantieteellistä todenmukaisuutta. Se tavoittelee sitä "ajan henkeä", jonka voi kuvitella olevan vielä Homeroksen eepostenkin taustalla, vaikka ne taltioitiinkin nykymuotoonsa paljon myöhemmin.

tiistai 30. elokuuta 2016

Menolippu uuteen kirjaan

Uuden kirjan aloittaminen muistuttaa matkalle lähtemistä. Joskus matkaa on suunniteltu tarkkaan, mutta toisinaan on vain menolippu, ja jatkosta päätetään päivä kerrallaan.

Useimmiten minulla on aika selkeä suunnitelma siitä, mitä aion kirjoittaa. Nyt tarjolla on vaihtoehtoja, joista en ole vielä valinnut.

Palatakseni tuohon matkavertaukseen, minulla on menolippu Sirpin saarelle. Fiktiivisessä todellisuudessa pelkkä sijainti ei kuitenkaan vielä määritä paljon, pitäisi päättää myös ajankohta. Ja ongelmaksi tulee se, minkä ikäisiä haluan keskeisten henkilöitten olevan.

Jos aloittaisin uuden osan heti edellisen osan päättymistä seuraavasta kesästä, Raino olisi kuusitoistavuotias, mutta Tenaa kaksitoistavuotias, ja Marge vielä nuorempi. Haluaisin kuvata heidät hiukan vanhempina, joten jopa viiden vuoden siirtymäkin olisi hyväksi. Mutta sarjan alusta asti mukana olleet Kareta, Lis, Ramu, Ake, Dotar ja Verraka olisivat silloin noin viisikymppisiä. Eivät toki mitään vanhuksia vielä kuitenkaan.

Luultavasti päädyn siihen, että Tuulien kodin tapahtuma-ajasta on kulunut noin viisi vuotta. Ja Sirpistä lähden liikkeelle. Mutta mitä paikkoja otan tähän päätösosaan? Ainakin Vuorimaa ja Autiomaa ovat olleet niin keskeisiä, että niissä tapahtuneita asioita olisi hyvä olla mukana.

Ettei vain kävisi niin, että päätösosastakin paisuu trilogia. Toisaalta, trilogiastahan sarja alkoikin.