maanantai 22. toukokuuta 2017

Karttoja, karttoja

Jo Vuorileijonan varjo -sarjaa suunnitellessani piirtelin lyijykynällä paperille karttoja, joiden pohjana oli Välimeri ympäristöineen. Niitä sitten mukailin, mutta Sirpi on suunnilleen Kreetan paikalla, ja Vuorimaa siinä, missä on Kreikan manner.

Piirtelin taas kerran karttoja uudelleen tarkentaen niitä. Tässä ensin Sirpi:

Sirpin tärkeitä maamerkkejä ovat saaren kaksi vuorta, Maara ja Koora. Ne suojaavat Sirpin pohjoisrantaa kesän kuumilta etelätuulilta, ja yhdessä talvisateiden kanssa ne tekevät siitä sopivan monenlaiseen viljelyyn. Koora on kuitenkin edelleen toiminnassa oleva tulivuori, joka viimeksi on aiheuttanut suurta tuhoa Mirossa.

Tässä Sirpi lähiympäristöineen:

Ja tässä vertauskohdaksi laaja kartta, jossa näkyvät pohjoiset alueet:

perjantai 19. toukokuuta 2017

Miksi? No siksi.

Tasan kaksi vuotta sitten kirjoitin tähän blogiin:

Mielessäni on kytenyt ajatus, että kirjoittaisin Vuorileijonan varjoon vielä yhden jatko-osan. Se olisi sarjan seitsemäs kirja.

Miksi kirjoittaisin? Ennen siihen oli selkeitä syitä. Tarvitsin rahaa elämiseen, ja sain sitä muun muassa kirjailijan työstä. Enää sitä motiivia ei ole. Lisäraha tietenkin kelpaisi, vaikka minulla onkin eläke, mutta tuottaakseen rahaa kirjan pitäisi saavuttaa kohtuullinen myynti, ja sen takia sitä markkinoimaan tarvittaisiin kustantaja, tai minun pitäisi itse ryhtyä aktiiviseen myyntityöhön. Kustantajaa minulla ei enää ole, ja tuskin saisin sitä ankaralla yrittämiselläkään, sillä nuoria, lupaavia ja innokkaita kirjailijoita on tungokseen asti. Oman tuotantoni markkinoimiseen en jaksa enkä viitsi paneutua.

Tietenkin on se perimmäinen syy, onhan kirja viesti, jonka kirjailija lähettää lukijoilleen. Siinä onkin ehkä syytä riittävästi, vaikka noita lukijoita kertyisi vain kourallinen.

Ja kirjoitinhan jo silloin, kun ei ollut tietoakaan lukijoista. Minulla oli ajatuksia, joita sommittelin kirjalliseen asuun omaksi ilokseni. Ehkä siitä on kysymys nytkin. Fantasiasarjan keskeiset henkilöt olivat viimeisimmässä julkaistussa kirjassa vähän päälle nelikymppisiä. Aina silloin tällöin pohdin, miten heidän elämänsä jatkui.

Pitääkö oikeastaan edes miettiä, miksi kirjailija kirjoittaa? Mitä minä muutakaan tekisin.

---

Noin siis kirjoitin kaksi vuotta sitten. Nyt kauppoihin ilmestyy kohta Vuorileijonan varjo -sarjan yhdeksäs osa, ja suunnittelen seuraavaa. Eikä lukijoiden määrä ole tärkeintä, vaan laatu: minulla on lukijoita, joita kirjojen viesti koskettaa.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Raudanlujan arvostelukappaleiden tilaaminen

En lähetä Raudanlujan arvostelukappaleita pyytämättä minnekään, mutta jos pidät kirjablogia tai suunnittelet arvostelua jonnekin muualle, voit pyytää kirjaa antamalla tarpeelliset tiedot sähköpostina osoitteeseen taru.tarmoville@gmail.com. Paperikirjat tilaan Adlibriksestä, ja tarvitsen siksi nimen ja osoitteen lisäksi puhelinnumeron, johon lähetyksen tulosta voi ilmoittaa. E-kirjan saat epub-muodossa sähköpostiosoitteeseesi. Luonnollisesti toivon myös tietoa, minne kirja-arviosi tulee.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Hyviä ja huonoja uutisia Raudanlujan julkaisemisesta

Rakkaat lukijat, minulla on hyviä ja huonoja uutisia Raudanlujan julkaisemisesta. Mutta ne huonot uutiset ensin, jos ne nyt edes huonoja ovat:

Olin ajatellut julkaista kirjan elokuussa, koska syksy olisi kevättä ja kesää parempi aika saada sille huomiota. Suunnittelin julkistamistilaisuutta, mutta kun esitin suunnitelman Tarmolle, hän kommentoi sitä: "Vaikuttaa muuten hyvältä, mutta pystyisitkö sinä?"

Vasta silloin sisäistin kunnolla, että viihtyisä tila, kelvollinen tarjoilu ja kirjan esittely eivät riitä. Julkistamistilaisuuteen tulevat odottavat, että kirjailija on paikalla. Minun paniikkihäiriöni taas on niin vaikea-asteinen, että minun oli pakko vastata Tarmon kysymykseen: "Ehkä pystyisin, ehkä en."

Hylkäsin siis ajatuksen julkistamistilaisuuden järjestämisestä. Ja siitä seuraavat sitten ne hyvät uutiset. Kirja alkaa olla valmis, odottelen saavani näytekappaleen tällä viikolla. Jos se on kunnossa, voin antaa luvan myynnin aloittamiseen. Joten kaiken todennäköisyyden mukaan Raudanlujan voi ostaa verkkokirjakaupoista jo ihan lähiaikoina.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äitiys politiikassa

Poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen valta on useimmissa Vuorileijonan varjo -sarjassa kuvatuissa yhteiskunnissa miehillä. Kun Kratossa parannetaan naisten asemaa, Dotar ja Ake haluaisivat antaa valtaa myös Maleelle, klaanipäällikön puolisolle. Malee ilmoittaa kuitenkin keskittyvänsä huolehtimaan perheensä ja palatsin muun väen hyvinvoinnista. Varsin nopeasti hän laajentaa toimintaansa järjestämällä palatsin keittiöstä ruoanjakelun kaupungin kerjäläisille, ja perustamalla sairashuoneita köyhille ja turvapaikkoja lapsille ja vanhuksille, joilla ei ole huolenpitäjää.

Maleen toiminta vaikuttaa Dotarin, Aken ja Koudan mielestä sinänsä tarpeelliselta, mutta sen merkitys tuntuu vähäiseltä. Niin on siihen asti, kunnes Kraton taloudellinen tilanne ajautuu umpikujaan ja nälänhätä saa kansan kapinoimaan. Dotar matkustaa ulkomaille järjestämään lainaa ruoan ostamista varten, ja Koudan mielestä sotilaat on komennettava kaduille pitämään väkeä kurissa. Siinä vaiheessa Malee haluaa ottaa ylimmän vallan itselleen. Kun Ake suostuu siihen, Malee ohjaa kaikki jäljellä olevat varat laajamittaiseen avustustoimintaan.

Olisi epäoikeudenmukaista asettaa vastakkain miesten valtapeli ja Maleen avustustoiminta, jota voisi luonnehtia laajennetuksi äitiydeksi. Kumpikaan suhtautumistapa ei ole sukupuolisidonnainen, vaikka edellinen järkiperäisenä onkin tavallisempaa miehillä ja tunteenomainen toiminta naisilla. Tavoitteissakaan ei ole periaatteellista eroa. Dotar, Ake ja Kouda ovat hekin asettaneet päämääräksi kansan hyvinvoinnin, mutta heille on myös tärkeää säilyttää valta itsellään. Malee pyrkii toiminnallaan vain lievittämään ihmisten hätää, ja hän tekee sen kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Maleen avustustyön takia pahimmat mellakat lakkaavat joksikin aikaa. Kaikki, myös Malee itse, tietävät kuitenkin rauhan kestävän vain niin kauan kuin kansalle pystytään jakamaan ruokaa. Siitä huolimatta jopa armeijan ylipäällikkö Kouda hyväksyy hänen ratkaisunsa ja toteaa, että niin ovat kunnialliset paimentolaiset toimineet aina, kun tuho on väistämätön: "Tasataan se, mitä meillä on, ja kuollaan sitten yhdessä, kun kaikki on käytetty."

Ehkä erilaiset toimintamallit sopivat eri tilanteisiin. Jos kukaan ei ole välittömässä hengenvaarassa, on ehkä oikein toimia toisin kuin nälänhädän aikaan. Tai ehkä on olemassa ehdoton eettisyyden vaatimus, jonka edessä olemme aina syyllisiä.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Omakustantamisesta, julkaisupalveluna Type&Tell

Olen omakustantajana siinä suhteessa erityisasemassa, että suurin osa nyt omakustanteina julkaisemistani kirjoista on aikaisemmin julkaistu Tammen kustantamana. Olen palauttanut niiden oikeudet itselleni käyttämällä kustannussopimusten siihen tarjoamaa mahdollisuutta. (Halusin aina tehdä vanhanmallisen kustannussopimuksen, jonka mukaan sain irtisanoa sopimuksen pyydettyäni kustantajalta uusintapainosta, eikä sitä tietyssä ajassa otettu.)

Olen nyt julkaissut T&T:n kautta kaikkiaan 14 teosta. Niistä neljä on pokkareita. Aloitin julkaisemalla Kissan kuoleman, josta oli toivottu uusintapainosta. Se onkin saanut ostajia kohtalaisen mukavasti, sillä se muistetaan myös kirjasta tehdyn elokuvan ansiosta. Kolme muuta pokkaria on kirjoitettu siinä vaiheessa, jolloin minulla ei enää ollut kustantajaa.

Julkaisuissa on mukana myös yksi tieteellinen teos, Sankarimyytti. Se perustuu lisensiaatintyöhöni yleisen kirjallisuustieteen alalta, ja siinä käsittelen sitä, miten perinteinen taistelijasankari esitetään kirjallisuudessa. Siinä on mielestäni sellaista, mitä sankaritarinoita kirjoittavan (ja mikä ettei lukevankin) kannattaisi tiedostaa.

Loput yhdeksän julkaistua kirjaa ovat yhteistyössä mieheni Tarmon kanssa tehtyä Vuorileijonan varjo -kirjasarjaa. Uusintapainoksia ovat osat 1-6, jotka Tammi julkaisi vuosina 1996-2000, ja osien 1-3 muodostaman trilogian olen julkaissut paitsi erillisinä kirjoina myös yhteispainoksena. Uusia ovat osat 7-8, ja tulossa on Raudanluja, Vuorileijonan varjo 9.

Minulle on tärkeää, että T&T toimii selkeästi julkaisu- ja jakelupalveluna, ja kaikki oikeudet teosten muuhun käyttöön jäävät minulle, eli voin myös itse jakaa kirjojani esimerkiksi tarjoamalla niitä e-kirjoina ilmaiseksi omilta jakelualustoiltani.

Lähetän T&T:lle itse taittamani, painovalmiit tiedostot ja olen itse muuntanut ne e-kirjojen julkaisua varten epub-muotoon, joten T&T:n muista palveluista kuin julkaisusta ja jakelusta en osaa sanoa mitään. Mutta itse koen saavani hyvin kohtuullisella hinnalla juuri sen, mitä tavoittelin: kirjat ovat niistä kiinnostuneiden saatavilla.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Ilmaisun muokkausta, kun kirjailijoita on kaksi

Vaikka minä kirjoitan lopullisen tekstin, Tarmo saattaa olla hyvin tarkka siitä, minkä hän hyväksyy. Esimerkkinä muutama rivi tekstiä, jota pyöriteltiin todella kauan.

Ensimmäinen versio oli:

Meiran linnan muurit piirtyivät ensin taivaanrantaan, ja kun tultiin lähemmäs, ne kohosivat synkkänä harmaakivisenä seinänä, jonka juurella Meiran kaupungin talot kyyristelivät.

Tarmo sanoi, että mukaan on saatava lisää kuvausta. Pitkän väännön jälkeen päädyimme seuraavaan:

Meiran linnan muurit piirtyivät ensin taivaanrantaan, mutta kun laiva lähestyi linnan luona olevaa satamaa ja ohitti aallonmurtajan, ne kohosivat synkkänä harmaakivisenä seinänä kukkulalla, jonka juurella Meiran kaupungin talot kyyristelivät.

Tarmo luki kuitenkin käsikirjoituksen vielä kerran, ja sanoi, että tuo kohta ei ole vieläkään hyvä. Pohdimme perusteellisesti, ja lopulta tein ehdotuksen, jonka Tarmo hyväksyi:

Kaukaa katsottuna Meiran linna näytti pieneltä ja vaatimattomalta piirtyessään taivaanrantaan, mutta kun laiva lähestyi satamaa ja ohitti aallonmurtajan, linnan muurit kohosivat kukkulallaan synkkänä harmaakivisenä seinänä, jonka juurella Meiran kaupungin talot kyyristelivät.

Siinä se on, tuollaista tarkoitin jo ensimmäisessä versiossa, mutta en silloin saanut sitä ilmaistua noin.