lauantai 24. kesäkuuta 2017

Uuden kirjan alku

Tilinteon aika (Vuorileijonan varjo 10) on nyt aloitettu. Toki muutoksia tulee sitten, kun alan työstää tekstikokonaisuutta, ja ehkä jo aikaisemmin. Mutta tällä hetkellä uusi kirja alkaa näin:

Helteen kuivattamassa maassa jaksoivat enää sinnitellä vain sitkeimmät kasvit. Punertava multa oli monin paikoin paljaana, ja tuuli nosti pölyä ilmaan. Syksyn kuukausina sirpiläiset tapasivat jo kaivata ensimmäisiä sateita, mutta tänä vuonna niiden viivästymisestä iloitsivat muutkin kuin oliivinviljelijät, jotka vielä keräsivät jälkisatoa. Maanjäristyksen aiheuttamien tuhojen korjaaminen oli kesken, ja myös Matalan kylässä osa ihmisistä asui edelleen tilapäissuojissa.

Sirpin armeijan sotilaat oli komennettu auttamaan korjaustöissä. Yksi ryhmä rakensi uutta kattoa syrjäiseen pieneen taloon. Työläisten ja rakennustarvikkeiden seassa pihamaalla oli kolme pientä lasta ja kaksi vuohta. Lapset ehkä pyrkivät auttamaan, mutta vuohet tutkivat, löytäisivätkö jotain syömäkelpoista.

Katon kannatinpuut olivat jo paikoillaan, ja niiden päälle oli ladottu riittävästi ruokonippuja. Nyt pehmitettiin pihalle kerättyä kuivaa savea ja kannettiin sitä katolle, jossa sitä levitettiin paksuksi kerrokseksi. Dotar lähestyi pihaa, ja lapset kipaisivat uteliaina katsomaan tulijaa. Huomattuaan Dotarin arpiset kasvot pienin lapsista kirkaisi kauhistuneena, ja muutkin pysähtyivät.

– Ei minua tarvitse pelätä, Dotar sanoi tyynnyttävästi. – Etsin Karetaa, minulle kerrottiin, että hän on täällä.

– Kuka on Kareta? kysyi se lapsista, joka oli kooltaan heistä keskimmäinen.

– Kareta on ylipäällikkö, kookkain lapsista sanoi opettavaisesti. – Kaikkien pitäisi tietää se. Tenaa on Sirpin hallitsija, ja Kareta on Sirpin armeijan ylipäällikkö, ja tuo ruma musta mies on Dotar, eikä hän ole vaarallinen.

– Olet oikeassa, Dotar sanoi. – Mutta onko Kareta täällä? Minulla on asiaa hänelle.

Yksi sotilaista tuli Dotarin luo ja kysyi: – Etsitkö ylipäällikköä? Hän on katolla levittämässä savikerrosta.

Dotar katsoi katolla työskenteleviä miehiä, mutta kaikki näyttivät puolialastomina ja saveen tahriutuneina niin toistensa näköisiltä, ettei hän tunnistanut ketään Karetaksi. Hän sanoi sotilaalle: – Käy pyytämässä ylipäällikkö tänne, minulla on hänelle huomattavasti ikävämpää tekemistä kuin tuo, mitä hän nyt puuhailee.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kareta ja Vuorileijonan varjo

Kareta kokee syntyneensä sotilaaksi, mikään muu ammatti ei tunnu mahdolliselta. Vuorimaalaisten hyökkäys Sirpiin antaa hänelle hänen kaipaamansa mahdollisuuden olla taistelijasankari, ja hän ryhtyy valmistelemaan aseellista vastarintaa.

Sirpin vapaustaistelua johtaessaan Kareta on puolustajasankari, joka ei epäile tekojensa oikeutusta, hänhän taistelee palauttaakseen Sirpiin sen rauhan ja oikeudenmukaisuuden, joka siellä oli ennen vuorimaalaisten tuloa.

Myös ryhtyessään taistelemaan Vuorimaan kuninkuudesta Kareta tuntee olevansa oikealla asialla. Hänen kuuluisi Vuorimaassa voimassa olevien lakien mukaan olla kuningas, ja hänen aikomuksensa on uudistaa Vuorimaan hallinto sellaiseksi, että se turvaa kaikkien ihmisoikeudet.

Sodan aikana Kareta kuitenkin kauhistuu aiheuttamaansa tuhoa, ja kuninkaaksi päästyään hän tuntee, että ei pysty hallitsemaan riittävän hyvin. Hän ei osaa neuvotella, vaan turvautuu herkästi väkivaltaan tai sen uhkaan pakottaakseen vastustajat tottelemaan.

Lopulta Kareta ymmärtää muuttuneensa puolustajasankarista alistajasankariksi, joka taistelee lähinnä vain ylläpitääkseen valtaansa. Sen ymmärrettyään hän luovuttaa kuninkuuden pojalleen, jonka hän tietää sovinnolliseksi ja neuvottelukykyiseksi.

Karetassa henkilöityy perinteinen taistelijasankaruus, jota usein verrataan leijonaan. Mutta se on leijona, jonka mukana aina kulkee varjo: väkivallan ja sodan uhka.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Tessi ja Vuorileijonan varjo

Mietin taas Tessin merkitystä Vuorileijonan varjo -sarjalle. Tessi on henkilönä mukana vain alun trilogiassa, mutta tavallaan hän on avain kirjasarjan perusasetelmaan.

(Jos et ole lukenut näitä kirjoja ja pelkäät juonipaljastuksia, älä lue eteenpäin. Juonipaljastuksia on tulossa, ja tosi paljon.)

Tessi on elänyt lapsuutensa Sirpissä, jossa sanonta "nähdä leijonia Sirpin vuorilla" tarkoittaa turhia pelkoja. Maa on rauhallinen, ja aseiden hallussapito on kielletty, sillä toisen ihmisen vahingoittaminen niillä ei ole sallittua mistään syystä. Sitten Vuorimaan sotilaat hyökkäävät Sirpiin, ja Tessin isä uhraa oman henkensä johtaessaan Sirpin aseistamattomat turvajoukot viivyttämään valtaajia, että muut ehtisivät paeta.

Isänsä tavoin Tessi uskoo, että edes aseistautunutta hyökkääjää ei saa vastustaa käyttämällä surmaamiseen tarkoitettuja aseita. Mutta paetessaan Karen kanssa vuorimaalaisia sotilaita Tessi Karea puolustaakseen heittää kuitenkin kivellä lähintä sotilasta, ja usuttaa sitten koiransa sotilaiden kimppuun. Miettiessään tapahtunutta hän toteaa käyttäneensä asetta, ja hän pohtii, oliko se kuitenkin parempi vaihtoehto kuin jättää Kare sotilaiden käsiin.

Vuorileijonan varjo -sarjan toisessa osassa, Kuningastiessä, Kareta taistelee Vuorimaan kuninkuudesta. Sodan tuhot kauhistuttavat Tessiä, vaikka hän ymmärtääkin, että Karetan voitto pelastaa paljon pahemmilta asioilta. Tessi uskoo edelleen, että ihminen ei saisi vahingoittaa toista ihmistä. Kun hänen ystävänsä Oosa aiotaan surmata, Tessi joutuu kuitenkin Oosaa suojellakseen päästämään irti kesyn leijonan, joka tappaa uhkaajan.

Vuorileijonan varjo -sarjan päätösosassa Tessi on viisitoistavuotias ja valmistautuu ottamaan vastaan Sirpin hallitsijan tehtävät. Hän on epävarma siitä, sopiiko hän hallitsijaksi, ja hän lähtee tapaamaan kilpailijaansa Moiria, joka ei ole Sirpin vapaustaistelun jälkeen suostunut riisumaan johtamiaan miehiä aseista, niin kuin hänen olisi lain mukaan pitänyt tehdä. Moiri kertoo, että Sirpiä uhkaa taas aseellinen hyökkäys, tällä kertaa Autiomaasta. Tessi antaa Moirille luvan pitää miehensä aseistettuina ja tarvittaessa toimia harkintansa mukaan. Niin tehdessään hän kokee taas vapauttaneensa leijonan, joka puolustaakseen oikeutta myös tappaa.

Autiomaassa Rotaan valloitusaikeet uhkaavat maailmanrauhaa, ja Kareta johtama sotajoukko pyrkii kukistamaan Rotaan. Rotaa saa vangikseen Tessin, ja kun armeijat seisovat vastakkain, Rotaa tuo Tessin nähtäväksi ja julistaa, että jos Kareta ei peräänny, Tessi kuolee. Tessi pyytää saada itse vedota ystäviinsä. Saatuaan luvan hän huutaa Karetan armeijan ylipäällikölle Verrakalle: "Kareta ei nyt pysty toimimaan, mutta sinä pystyt. Tee se, minkä tiedät oikeaksi, tee velvollisuutesi." Verraka komentaa välittömästi sotilaat liikkeelle. Rotaan heittämä keihäs surmaa Tessin, mutta Verrakan johtamat joukot voittavat. Tessi on vielä kerran lähettänyt liikkeelle leijonan, ja tällä kertaa hän on varma siitä, että hän teki oikein.

Tessin ratkaisu ei ole kannanotto aseellisen vastarinnan puolesta. Hän on säilyttänyt uskonsa siihen, että ihmisten tulisi olla hyviä toisilleen, myös vihollisilleen. Tessi vain valitsee kahdesta pahasta pienemmän, koska suuremman pahan torjumisen hintana on pelkästään hänen oma henkensä.

Vaikka Tessi kuolee, hän on koko sarjan läpi mukana keskeisten toimijoiden ajatuksissa, ja he vertaavat mielessään omia ratkaisujaan Tessin ratkaisuihin. Tessissä kärjistyy eräs ihmisenä olemisen perusristiriidoista, ja myös ihanne, jota moni tavoittelee.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Memnon linnan kaksi kerrosta

Piirtely on melkein yhtä kivaa kuin neulominen tai virkkaaminen, joista olen pienestä asti pitänyt (ja ristipistotöista, heh). Ja kun taidot tuon piirrosohjelman käytössä karttuvat, tulee houkutus korjailla aiemmin tehtyäkin.

Korjailuun tulee aihetta muutenkin, kun huomaa, että kirjassa kerrottu ei onnistu, jos huoneet ovat noin, ja ovi tuossa. Vaikka minulla onkin aika vahvat mielikuvat tapahtumapaikoista, mielikuvien liittäminen yhteen ei ole aina helppoa.

Mutta tässä nyt Memnon linnan kaksi kerrosta:

Lis ja Kareta pitävät yksityisasuntonaan toisen kerroksen koillisnurkkausta. Edellinen hallitsija asui ensimmäisessä kerroksessa siellä, missä ovat nyt arvovieraille tarkoitetut vierashuoneet.

Tämä ja muitakin piirroksia löytyy sivustolta https://sites.google.com/view/kooranlinnankirjasto/etusivu, jonne pyrin keräämään lisää kaikenlaista kirjojen oheistietoa.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Meri

Maapallon pinta-alasta noin kaksi kolmannesta on merta. Meri ympäröi maa-alueet, mutta tarjoaa myös mahdollisuuden liikkua niiden välillä. Elämyksellisesti meren mahtavuuden kokee niillä rannoilla, joilla vastarantaa ei näy. Sirpin ympärillä kaikki rannat ovat sellaisia, ja on mahdollista nähdä auringon nousevan itäisestä merestä ja laskevan läntiseen ulappaan.

Tessi kokee meren ystävänä, joka lohduttaa ja rauhoittaa. "Meri huokui viileyttä ja kauneutta. Se oli ikuinen, voittamaton ja uljas. Hänen paljaat jalkansa jättivät jälkiä siihen kohtaan vesirajassa, jossa hiekka oli aaltojen silottamaa ja märkää. Siinä oli ihana kävellä. Meren voima ja rauha tuntui siirtyvän jalkojen kautta kaikkialle, täyttävän hänet."

Merta pitkin matkustetaan monesta syystä, sillä vesitiet ovat usein helpompia kuin hankalat maayhteydet silloinkin, kun niitä olisi olemassa. Mutta merta pitkin pääsee myös paikkoihin, joihin maayhteyttä ei ole, ja sitä mahdollisuutta käyttävät hyväkseen varsinkin merikauppiaat. Talvikuukausina laivamatkoja vältetään, sillä silloin merellä on hyytävän kylmä, ja ankarat myrskyt ovat tavallisia. Mutta on merenkulkijoita, jotka nauttivat vaaroista. Dotar matkustaa Leonin laivalla, kun alkaa koillismyrsky. Meri muuttuu vaahtoavaksi kuohuksi, jonka pärskeet lentävät kannelle asti. Siirryn kirjan tekstiin:

Dotar yritti tähyillä sinne, missä hän kuvitteli olevan maata. Hän näki vain harmaana myllertävää merta, joka kaukaisuudessa yhtyi synkkään ja uhkaavaan taivaanrantaan. Leoni oli pysähtynyt, ja Dotar tuli hänen viereensä. Sokea mies oli kääntänyt kasvonsa tuuleen, hänen hiuksensa liehuivat villisti, ja hän näytti iloiselta ja innostuneelta.

– Et vaikuta huolestuneelta, Dotar totesi.

Leoni nauroi.

– Rakastan myrskyä melkein enemmän kuin naisen syliä, hän sanoi. – Sokeus on vienyt minulta mahdollisuuden kokea monia niistä vaaroista, joihin näkevä mies voi antautua, mutta tämä minulle on sentään jäänyt.

Dotar ei koe merta taisteluhaasteena, mutta myrskyn mahtavuus saa hänet tuntemaan itsensä nöyräksi, ja hän ymmärtää kadottaneensa mittasuhteet luullessaan itseään merkittäväksi. Hyväksyessään pienuutensa ja voimattomuutensa hän uskaltaa lopultakin erota asemastaan Metallin jumalan ylipappina.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kooran linnan päärakennuksen pohjapiirustusta

Minulla on aika selkeät mielikuvat niistä kuvitteellisista paikoista, joista kirjoissani kerron. Kun olen ryhtynyt tekemään noista mielikuvistani karttoja ja pohjapiirustuksia, niiden sovittaminen yhteen ei kuitenkaan ole läheskään ongelmatonta. Mutta onnistuu se sentään.

Aikaisemminkin olen tehnyt piirroksia Kooran linnan päärakennuksesta, mutta nyt tein pohjapiirrokset mittakaavaan ja merkitsin muun muassa sellaiset kulkemisen kannalta oleelliset asiat kuin ovien paikat.

Tässä päärakennuksen ensimmäinen kerros sellaisena kuin se oli Tessin lapsuudessa ja nuoruudessa:

Sen jälkeen tapahtuneet muutokset johtuivat tarpeesta laajentaa kirjastoa. Lisäksi entiset valopihat (jotka olivat oikeastaan sisäpihoja, ilman kattoa) on muutettu tavanomaisiksi huonetiloiksi. Tässä päärakennus sellaisena kuin se on Moirin hallituskauden loppuvaiheissa.


Pian tarvitaan kolmaskin pohjapiirustus, sillä kirjassa Raudanluja tapahtuu jotain, mikä muuttaa päärakennuksen ulkonäköä melkoisesti.

Olen alkanut kerätä tällaisia pohjapiirustuksia, karttoja ja muuta sälää sivustolle https://sites.google.com/view/kooranlinnankirjasto/etusivu, jossa niitä voi käydä tutkimassa.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Vuoret

Asumattomat vuoret kiinnostavat ja kiehtovat ihmisiä. Vaikeakulkuisilla rinteillä voi kokeilla voimiaan ja rohkeuttaan, ja vuorille voi vetäytyä yksinäisyyteen mietiskelemään.

Sirpin vuoret Maara ja Koora esitellään jo Vuorileijonan varjo -sarjan ensimmäisessä kirjassa. Maara on niistä matalampi ja vehreämpi. Parantajaksi opiskeleva Ramu kulkee Maaravuorella keräämässä lääkekasveja, ja hän kokee monien mieltään vaivaavien ongelmien saavan vastauksensa, kun hän pohtii niitä noilla retkillään.

Kooravuori on korkea, karu ja niin mahtava, että sirpiläiset ovat antaneet sille saman nimen, jota he käyttävät Jumalasta. Kun Tessi ja Ramu leiriytyvät Kooravuorella, Tessi tuntee itsensä tyyneksi ja onnelliseksi: "Oli kuin kaikki huolet olisivat jääneet yhtä kauas kuin ihmiset ja heidän kylänsä, laivansa ja sotilaansa. Tähdet kaartuivat Kooravuoren yllä niin kirkkaina, että niitä olisi voinut melkein kuvitella koskettavansa ojennetulla kädellä. Pimeys nuotion pienen valopiirin takana oli rikkumaton ja syvä, mutta se oli hyvää ja turvallista pimeyttä, yön syli. Sirpin vuorilla ei ollut leijonia, miten tosi se sanonta olikaan. Vuoret olivat mahtavia ja mykistäviä, mutta ne eivät kätkeneet itseensä vaaroja, vaan rauhan."

Monissa uskonnoissa kerrotaan Jumalan ilmestyneen ihmiselle vuorella, ja vuorille vetäydytään tavoittelemaan viisautta. Tessi kokee vuorella saavansa Koora-jumalalta vastauksen kysymykseensä, mitä hänen pitää tehdä. Jumalalta saatua vastausta voi nimittää myös omantuntonsa äänen kuulemiseksi tai velvollisuutensa ymmärtämiseksi. Sen takia ei tarvitse nousta vuorelle, sen voi kokea missä hyvänsä, mutta usein sitä edistää irtautuminen arkisesta ja tunne ihmisen pienuudesta jonkin suuren ja mahtavan edessä. Estetiikassa tuota tunnetta sanotaan ylevän kokemiseksi. Se voi olla sukua sille, mitä uskonnollisesti ajatteleva nimittää pyhyyden kosketukseksi.